Phyllonorycter

Päälaki karkeasuomuinen; naama sileäsuomuinen. Tuntosarvet suunnilleen etusiiven pituiset; tyvijaoke melko paksu, siinä tavallisesti hiukan kampasukasia. Huulirihmat keskipituiset tai lyhyet, eteenpäin suuntautuneet tai roikkuvat, rihmamaiset, teräväkärkiset. Leukarihmat pienet, rihmamaiset, eteenpäin suuntautuneet tai surkastuneet. Takasääret löyhästi tiivissuomuiset tai harvemmin kaljut. Etusiivet lansettimaiset; suonet R1 ja R2 puuttuvat; R4, R5 ja M1 lähekkäin keskisaran kärjen ympärillä; M2 puuttuu; CuA1 ja CuA2 puuttuvat; 1A yksinkertainen, melko pitkä, hiukan mutkainen. Takasiivet suunnilleen puolet etusiipien leveydestä, pitkänomaisen lansettimaiset; keskisarka avoin suonien CuA2 ja M2 välistä; suonet M1 ja M2 yhteensulautuneet; M3 ja CuA1 puuttuvat; 1A puuttuu.

Kotelot hyvin pieniä ja solakoita. Imukärsä ulottuu korkeintaan etureisien tasalle. Tuntosarvet eivät ulotu takajalkojen yli. Kremaster olemassa; jos puuttuu, pieniä nystyjä ja lyhyitä mikropiikkejä yleensä olemassa takapäässä.

Koiraiden tegumen lyhyt tai keskipitkä, tavallisesti heikosti kitinisoitunut. Tuba analis lyhyt tai keskipitkä, kalvomainen. Sivulämssät melko yksinkertaiset, melko pitkänomaiset, useimmiten kaistalemaiset tai harvoin pussimaiset, joskus epäsymmetriset, niissä useimmiten piikkimäinen tyviuloke ja pitkä filamentti. Transtilla tavallisesti hyvin kehittynyt. Vinculum kapea; saccus hyvin pieni, keskikokoinen tai hyvin pitkä ja kapea. Diaphragma tavallisesti kokonaan kalvomainen; jos kitinisoitunut juxta olemassa, se on hyvin kapea ja pitkä, ilman liuskoja. Aedeagus keskipitkä tai pitkä, tavallisesti kapea, ilman kornuutteja. Coremat puuttuvat.

Naaraiden ductus bursae hyvin pitkä ja kapea, lähes kokonaan kalvomainen. Ductus seminalis lähtee ductus bursaen takapäästä. Corpus bursaen signum enemmän tai vähemmän pyöreästi kitinisoitunut levy, jonka keskellä kaksi kartiomaista uloketta useimmilla lajeilla.

Toukat enimmäkseen kovertavat ravintokasvin lehden alapinnalla tai harvoin yläpinnalla, monenlaisilla kaksisirkkaisilla puilla ja pensailla. Kolmella tai neljällä ensimmäisellä toukkavaiheella vartalo on litteä ja suu erikoistunut mahlan juomiseen; kahdella viimeisellä vaiheella se on liereä ja suu erikoistunut solukon syömiseen. Koverre on hyvin pieni ja läiskämäinen: ensin hyvin litteä, sitten irrallinen pinta supistetaan silkillä, ja lopuksi siitä tulee telttamainen läiskä. Lehden solukko koverteessa syödään lähes kokonaan, tai joskus epäsäännöllisesti täplinä.

Koteloituminen tapahtuu tavallisesti koverteessa ja kotelo voi olla kopassa, joka on melko ohut ja soikea muodoltaan.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Kumata, T. 1963. Taxonomic studies on the Lithocolletinae of Japan (Lepidoptera: Gracillariidae) Part III. Insecta Matsumurana 26(2): 69–88, [I–VIII].

Meyrick, E. 1912. Lepidoptera Heterocera (Tineae). Fam. Gracilariadae. Teoksessa: Wytsman, P. (toim.): Genera Insectorum 128: 1–36, [1]. V. Verteneuil & L. Desmet, Bruxelles.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Sauter, W. 1987. Zum System der westpalaearktischen Gracillariidae (Lep.). Mitteilungen der Schweizerischen Entomologischen Gesellschaft 60(3–4): 307–314.

Vári, L. 1961. South African Lepidoptera. I. Lithocolletidae. Transvaal Museum Memoir 12: 1–238, [1–112].