Niinimiinakoi Phyllonorycter issikii

Yleiskuvaus

Siipiväli 6,6–7,5 mm. Sukupolvet erinäköiset. Kesäsukupolvi: Pää kullanokra, keskeltä hiukan valkeansekainen; otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet harmaanruskean valkeat, päältä mustarenkaiset. Keskiruumis kullanokra, siipikansien sisäreunat ja keskijuova kapealti valkeat. Jalat harmaanruskean valkeat; etureidet ja -sääret sisäpinnalta mustahkot; etunilkat leveälti mustarenkaiset; keskisäärissä kolme viistoa, mustaa juovaa ulkopinnalla; keski- ja takanilkat leveälti mustarenkaiset.

Etusiivet kullanokrat; etu- ja takareunassa tummat varjot. Kuviot valkeat. Tyvijuomu ohut ja heikosti S:n muotoinen, ulottuu siiven keskikohtaan, sen reunoissa ei tavallisesti tummia suomuja. Etureunassa neljä hakastäplää, joista 1. on selvin; takareunassa kaksi tai kolme hyvin kapeaa ja viistoa hakastäplää, joista 3. heikko; kaikkien sisäreunassa tummaa kehnää. Siiven kärkiosan musta täplä pitkänomainen ja hajanainen. Ripset kellertävänvalkeat, tyviviiru kärjen ympärillä tumma. Takasiivet vaaleanharmaat; ripset vaalean kellertävänharmaat.

Syyssukupolvi: Pää musta, keskeltä valkeansekainen. Keskiruumis tummanruskea, kolme valkeaa juovaa epäselvät, koska koko pinta valkosirotteinen.

Etusiivet valkeiden ja mustahkonruskeiden suomujen peittämä ja siksi näyttävät harmailta; etupuoliskossa tyven ja 1. hakastäplän välissä sekä kärkipuoliskon diskaalialassa tiheään mustahkonruskeita suomuja, jotka muodostavat jokseenkin mustahkoja laikkuja tai juovia. 

Toukka valkeahko; jaokkeet A1–A3 valkeankeltaiset ja takimmaiset hunajankeltaiset. Pää ruskea.

Kotelo 3,2–3,6 mm, tummanruskea. Metanotum ilman kuoppia lähellä takareunaa. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster liuskamaisesti kohollaan kärjestä ja pyöristynyt kaudaalisesti selkäpuolelta katsottuna. Sen piikit hiukan ylittävät liuskan. Kremaster sivulta katsottuna hyvin kapea, tyvestä kuroutunut ja vahvasti kupumainen selkäpuolelta. Kremasterissa 2 koukkua, jotka ovat melko lyhyet ja tyvestä leveät.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan genitaalit epäsymmetriset. Vasen sivulämssä tasalevyinen, lähes suora, sen ulkopuoliskossa pitkänomainen ryhmä lyhyitä, karkeita sukasia. Tyviuloke hyvin pieni, sen filamentti on n. 2 kertaa vasemman lämssän leveyden pituinen. Oikea sivulämssä 3 kertaa vasemman levyinen, kapenee hiukan kärkeenpäin, sen keskikohdasta kärkeen ulottuu leveä ala lyhyitä sukasia. Tyviuloke vahvasti paisunut, sen filamentti on yhtä pitkä kuin oikean lämssän suurin leveys, melko paksu ja suora. Saccus lyhyen V:n muotoinen. Aedeagus hiukan pitempi kuin oikea sivulämssä, sen kärki muistuttaa puoshakaa. 8. sterniitti on lähes suorakaiteen muotoinen, mutta kapenee hieman kohti takareunaa, jonka keskellä on usein pieni painauma.

Naaraan ostium leveä, antrum suppilomainen. Ductus bursae kapenee vähitellen sisäänpäin ja muuttuu lähes näkymättömäksi putkeksi. Signumin keskellä heikosti erottuva soikio, jonka reunoista lähtee pari kartiota tylpässä kulmassa.

Elinkierto

Lentää kesä–heinäkuussa ja elo–toukokuussa; aikuinen talvehtii.

Toukka touko–heinäkuussa ja elo–syyskuussa.

Elintavat

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää lehmuksella (Tilia). Koverre telttamainen, lehden alapinnalla, heikosti supistunut. Usein monta koverretta lehdellä. Uloste kerääntynyt koverteen nurkkaan, päältä tunnistettavissa mustana laikkuna.

Elinympäristö

Lehtimetsissä, puistoissa.

Ensisijainen
Toissijaiset
  • ;
?

Viitteet

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Korri, N. 2011. Espoon uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet ja kasvit: julkaisun toinen päivitys 2011. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 2/2011: 1–97.

Kumata, T. 1963. Taxonomic studies on the Lithocolletinae of Japan (Lepidoptera: Gracillariidae). Part I. Insecta Matsumurana 25(2): 53–90.

Noreika, R. 1998. Phyllonorycter issikii (Kumata) (Lepidoptera, Gracillariidae) in Lithuania. Acta Zoologica Lituanica 8(3): 34–37.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Šefrová, H. 2002. Phyllonorycter issikii (Kumata, 1963) – bionomics, ecological impact and spread in Europe (Lepidoptera, Gracillariidae). Acta Universitatis Agriculturae et Silviculturae Mendelianae Brunensis 50(3): 99–104.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0