Kriikunamiinakoi – Phyllonorycter cerasicolella

Siipiväli 6,1–9 mm. Päälaki oranssinruskea, takaa valkeahko. Otsa ja huulirihmat kiiltävän valkeat. Keskiruumis kullanruskean oranssi, siinä melko paksu, valkea keskijuova; siipikansien takaosa valkea. Etunilkat terävästi, keskinilkat heikommin ja takanilkat tuskin ruskeatäpläiset. Koiraan takaruumis tummanharmaa, alapuolelta kellertävänvalkea; naaraalla okranharmaa, alapuolelta valkeahko, perätupsu vaaleanokra.

Etusiivet kullanruskean oranssit. Tyvijuomu valkea, kapea, melko epäsäännöllinen, levenee 2/3 tai 3/4 kohdalla, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa, molemmilta puolilta häipyvästi tummareunainen. Tyvisarakkeen takareunassa valkea juova, joka on verrattain lyhyt ja leveä. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme kiiltävänvalkeaa, tyvipuolelta mustahkoreunaista, kiilamaista hakastäplää; 1. hakastäpläpari lähes koskettaa toisiaan. Siiven kärjessä musta juova, joka on edestä valkoreunainen. Ripsien tyviviiru liila, ohut, epäterävä, sulkee usein 3. dorsaalihakastäplän; sen sisäpuolella liilaa hohtoa. Takasiivet harmaat.

Toukka vaaleankeltainen; suoli tummanvihreä. Pää tummanruskea tai musta; niskakilpi oranssinkeltainen.

Kotelo 3,2–3,9 mm, tummanruskea tai punaruskea. Otsan uloke selkäpuolelta katsottuna kolmiomainen, litistynyt, sen sivuharjanteet lähes suorat. Kremasterin takareuna lähes suora tai kupera, siinä kaksi paria piikkejä, selvästi erillään toisistaan; ulommat piikit lähes kolmiomaiset, kärki koukkumainen; sisemmät piikit pienemmät, koukkumaiset, joskus kärki vain suippo.

Koiraan molemmat sivulämssät pitkät ja kapeat; niiden tyviulokkeet symmetriset; lämssän alareunan keskellä pyöreä uloke. Lämssän pituus 1,0–1,3 mm; piikkisen reunan ja lämssän pituuksien suhde 0,6–0,7. Aedeagus ei milloinkaan lyhyempi kuin 1,5 mm.

Naaraan etummaiset apofyysit selvästi pitemmät kuin takimmaiset. Ductus spermathecaen efferentti kanava muodostaa 16–17 samanlevyistä silmukkaa.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–huhtikuussa; talvehtii täysikasvuisena.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää luumulla (Prunus domestica), kriikunalla (P. domestica subsp. insititia), imeläkirsikalla (P. avium) ja hapankirsikalla (P. cerasus). Koverre telttamainen, lehden alapinnalla, tavallisesti kahden sivusuonen välissä, ilman selviä taitteita. Vaihtelee pituudeltaan riippuen ravintokasvin lehden koostumuksesta. Talvehtii koverteessa, johon keväällä koteloituu.

Puutarhoissa, puistoissa, hakamailla.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Triberti, P. 2007. The Phyllonorycter species from Palaearctic Region feeding on Rosaceae (Lepidoptera, Gracillariidae). Bollettino del Museo Civico di Storia Naturale di Verona 31: 147–221.