Hyönteiset – Insecta

Hyönteiset on maailman ja Suomen runsaslajisin eliöryhmä.

Hyönteisten ruumis koostuu kitinisoituneesta ulkoisesta tukirangasta, joka jakautuu kolmeen jaokkeelliseen osaan. Päässä sijaitsevat tuntosarvet, piste- ja verkkosilmät sekä ulkoiset suuosat. Pistesilmillä hyönteinen aistii lähinnä valon voimakkuutta ja jopa tuhansista osasilmistä koostuva verkkosilmä havainnoi liikkeen ja tuottaa kuvan. Keskiruumiissa on kolme jaoketta, joihin kuhunkin kiinnittyy yleensä yksi pari jalkoja, jolloin jalkoja on yhteensä kuusi. Lisäksi keskiruumiin toisessa ja kolmannessa jaokkeessa on usein siipiparit eli siipiä on yhteensä neljä. Siivet ovat yleensä vähintään pitkittäissuuntaisesti suonikkaat ja etusiivet voivat olla kovat peitinsiivet. Tällöin kalvomaiset takasiivet eli lennisiivet ovat levossa peitinsiipien alla suojassa.

Hyönteisten takaruumis on jalaton, siinä voi olla jopa 11 jaoketta ja hyönteisen lisääntymiselimet sijaitsevat tavallisesti sen loppupäässä. Hyönteisen takaruumiin jaokkeiden selkäpuolen kovettuneita osia kutsutaan selkäkilviksi ja vatsapuolen osia vatsakilviksi. Takaruumiin kärjessä on usein myös pari perälisäkkeitä. 

Hyönteisillä ei ole ruumiin sisällä luita, vaan kitinisoituneita rakenteita, joihin lihakset kiinnittyvät.

Yleisesti ottaen hyönteiset ovat olomuodoiltaan ja elintavoiltaan valtavan vaihteleva ryhmä. Hyönteisten kokokin vaihtelee mikroskooppisen pienistä, alle 0,2 millimetrin mittaisista yksilöistä useiden kymmeniensenttimetrien pituisiin.

Hyönteiset voi erottaa muista niveljalkaisryhmistä jalkojen lukumäärän perusteella: hyönteisillä on tavallisesti kuusi jalkaa, kun taas hämähäkeillä kahdeksan, äyriäisillä vähintään neljä paria ja tuhatjalkaisilla yleensä noin kymmenestä jalkaparista ylöspäin. Lisäksi tuntosarvien määrä auttaa: hyönteisillä ja tuhatjalkaisilla on yksi pari tuntosarvia, äyriäisillä kaksi ja hämähäkeillä ei ollenkaan.

Hyönteisten luokan sisällä tunnistamisessa tärkeimmät rakenteelliset lajituntomerkit riippuvat hyönteisryhmästä, mutta useimmiten ne ovat siipien suonitus sekä lisääntymiselinten yksityiskohdat.

Hyönteiset lisääntyvät pääasiassa suvullisesti, koiras- ja naarasyksilön parittelun kautta, jonka lopputuloksena naaras tuottaa munia. Niiden munimiseen naarailla voi olla erikoistuneita munanasettimia takaruumiissaan. Suvuton lisääntyminen on myös yleistä.

Hyönteisillä muodonvaihdos voi olla mitä tahansa tyyppiä: olematon, vähittäinen tai täydellinen. Suurin osa hyönteisistä kuuluu kuitenkin lahkoihin, joilla on täydellinen muodonvaihdos.

Hyönteiset käyttävät ravinnokseen lähes kaikkea mahdollista: kuolleita ja eläviä kasveja, sieniä ja eläimiä sekä esimerkiksi ulosteita, höyheniä ja verta. Merkittävä osa hyönteisistä on muiden eläinten ja toisten hyönteisten loisia.

Hyönteisten hengittäminen tapahtuu maalla elävillä lajeilla joko hyönteisen ruumiin pinnan kautta tai hengitysaukoista lähtevien ilmaputkien avulla. Vesielämään sopeutuneet hyönteiset hengittävät joko kiduksilla, varastoimalla happea rakenteidensa sisään tai takaruumiin hengitysputken avulla.

Hyönteisiä tavataan kaikenlaisista elinympäristöistä ja ne asuttavat niin maata, ilmaa kuin vettä. Merivedessä hyönteiset ovat kuitenkin harvinaisia.

Pienestä koostaan huolimatta hyönteisten merkitys maapallolla on valtava. Ne saalistavat ja ovat itse saalista monille muille eliöille, pölyttävät kasveja, muokkaavat maaperää ja kierrättävät ravinteita. Sen lisäksi, että hyönteiset ovat välttämätön osa toimivaa luontoa, on niiden merkitys ihmiselle äärimmäisen suuri. Hyönteiset tuottavat toiminnallaan tärkeitä palveluita, joita ilman ihminen ei kykenisi maapallolla elämään.

Järvi, J., Lähteenaro, M. & Sihvonen, P. 2020: Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusopas. — Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsingin yliopisto. Helsinki. 56 s.