Käärmekorennot – Raphidioptera

Käärmekorennot (Raphidioptera) ovat pieniä tai pienehköjä, pitkänmallisia ja kapeita hyönteisiä, jotka Suomessa ovat väritykseltään melko tummia.

Käärmekorentojen pää on litteä, taaksepäin kapeneva ja leveimmillään silmien kohdalta. Päässä on ulkonevat verkkosilmät; tavallisesti kolme pistesilmää; rihmamaiset, yleensä päätä pidemmät tuntosarvet ja purevat suuosat, jotka osoittavat eteenpäin. Keskiruumiin 1. jaoke (prothorax) ja erityisesti etuselkä on hyvin pitkä ja kapean lieriömäinen, jonka vuoksi käärmekorennot ovat "pitkäkaulaisia". Kaulansa avulla korento voi nostaa etupäänsä "käärmemäiselle" s-muotoiselle kaarelle. Niillä on kaksi paria kalvomaisia ja lasinkirkkaita siipiä, jotka ovat samankokoiset ja -muotoiset. Siipisuonitus on musta ja suonet haarautuvat siiven reunassa. Sekä etu- että takasiivissä on (suomalaisilla lajeilla) siipitäplä siiven yläreunassa lähellä siiven kärkeä. Naarailla on pitkä neulamainen munanasetin. Perälisäkkeitä ei ole. 

Suomalaisten lajien ruumiin pituus 15-30 mm. Maailmalla 6-28 mm. 

Suomen suurin laji närekäärmekorento, Phaeostigma notata, on ruumiiltaan 22–30 mm pitkä.

Toukat campodeiformeja. Toukan pää on eteenpäin osoittava, keskiruumiin 1. jaoke on sklerotisoitunut ja hieman pidempi kuin kalvomaiset 2. ja 3. jaoke. 

Naaras munii munansa kaarnanrakoihin, puunkoloihin tai karikkeeseen.

Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita on olosuhteista riippuen 10–16. Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.

Koteloituminen tapahtuu ilman tiivistä kotelokehtoa, kotelon suojana on yleensä vain ohut seittikerros. Kotelotyyppi on irtokotelo, joka kykenee liikkumaan.

Elinkierto yleensä kaksivuotinen, mutta kesto vaihtelee 1–3 vuoden välillä. Koteloituminen tapahtuu toisen talvehtimisen jälkeen.

Talvehtiminen toukkana yleensä kaarnan alla.

Ravintona muut hyönteiset: toukat saalistavat hyppyhäntäisiä (Collembola), punkkeja (Acari), hämähäkkejä (Aranae) ja kaarnakuoriaisten (Scolytinae) toukkia, kun taas aikuiset syövät esim. kirvoja (Aphidoidea).

Metsäsisissä maaelinympäristöissä. Litteät, ketterät toukat elävät puiden (pääasiassa havupuiden) kuorten alla ja raoissa, karikkeessa. Aikuisia tavataan kasvillisuuden seasta.

Taloudellinen ja ekologinen merkitys osittain tunnettu: aikuiset hyödyllisiä kasvituholaistorjunnan suhteen, sillä syövät esim. kirvoja.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. — Oxford University Press. 318 s.

Resh, V. H., & Cardé, R. T. (toim.). 2009: Encyclopedia of insects. — Academic Press. 1168 s.

Rintala,T., Alroth, P. & Kumpulainen, T. 2014: Suomen verkkosiipiset. — Hyönteistarvike TIBIALE Oy. 184 s.

Kreik. raphio = neula, ptera = siivet. Lahkon tieteellinen nimi viittaa oletettavasti ilmeisesti naaraiden neulamaisiin munanasettimiin.