Verkkosiipiset – Neuroptera

Verkkosiipiset (Neuroptera) ovat vaihtelevankokoisia, ruumiiltaan pitkänomaisia, kapeita ja usein pehmeitä hyönteisiä. 

Verkkosiipisten kolmiomaisessa päässä tuntosarvet ovat yleensä rihmamaisen pitkät, sahamaiset, helminauhamaiset tai lyhyen nuijamaiset; verkkosilmät ovat isot, ulkonevat, voimakkaan kuperat ja ne sijaitsevat pään sivuilla; pistesilmien määrä vaihtelee ja ne voivat myös puuttua. Suuosat ovat purevat. Verkkosiipisten keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat yleensä samanakokoisia. Siipiä on tavallisesti kaksi paria: siivet ovat samankokoiset ja -muotoiset, läpinäkyvät, kalvomaiset ja suomuttomat. Siipisuonitus on runsas, monimutkainen ja verkkomainen: ominaista on, että siipisuonet haarautuvat haarukkamaisesti siiven reunassa. Levossa siivet ovat kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Ulkomaisilla lajeilla jalat voivat olla muuntautuneita saalistusta varten. Perälisäkkeitä ei ole.

Suomalaiset lajit 5-85 mm ruumiinpituudeltaan. Maailmalla 2-90 mm. 

Suomen suurin verkkosiipislaji on aitomuurahaiskorento, Myrmeleon formicarius, jonka ruumis on 65-85 mm pitkä.

Verkkosiipisiin kuuluvat Suomessa muun muassa harsokorennot (Chrysopidae), muurahaiskorennot (Myrmeleontidae) ja vahakorennot (Coniopterygidae). Ulkomaiset verkkosiipiset voivat muistuttaa ulkonäöltään sudenkorentoja ja olla siipiväritykseltään näyttäviä, kuten perhoset. 

Toukat campodeiformeja. Erikoistuneita petoja, joilla usein pidentyneet ja pihtimäiset leuat.

Naaras munii munansa useimmiten kasvien lehdille, oksistoon ja kaarnanrakoihin.

Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita kolme, joista kaksi ensimmäistä kestoltaan yleensä melko lyhyitä. Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.

Toukat campodeiformeja.Toukka kutoo seitistä ja kasviaineksista, hiekanjyväsistä yms.kotelokehdon, jossa se koteloituu. Kotelotyyppi on irtokotelo. 

Elinkierto munasta aikuiseksi kestää noin kuukaudesta 2–3 vuoteen. Kasvukauden aikana voi ollauseita sukupolvia.

Talvehtiminen yleisimmin kotelona, mutta mahdollista myösmunana, toukkana tai aikuisena (esim. pihaharsokorento, Chrysoperla carnea). 

Ravintona toiset hyönteiset, kirvojen erittämä mesikaste, siitepöly, sienieläimet (akvaattisilla toukilla). Toukat petojat. Aikuiset petoja tai kasvinsyöjiä; jotkin eivät syö ollenkaan. 

Lentotaito suhteellisen heikko. 

Ovat liikkeellä useimmiten hämärän aikaan ja öisin.

Jotkin toukat voivat rakentaa pyyntikuopan tai naamioida itsensä syömiensä saaliiden jäänteillä.

Kaikenlaisissa elinympäristöissä: toukat akvaattisia tai terrestrisiä, aikuiset terrestrisiä.

Taloudellinen ja ekologinen merkitys osittain tunnettu: jotkin lajit yleisten kasvituholaisten (esim. kirvat, Aphididae) saalistajia ja niitä käytetään tuholaistorjunnassa.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. — Weilin+Göös. 344 s.

McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. — Oxford University Press. 318 s.

Rintala,T., Alroth, P. & Kumpulainen, T. 2014: Suomen verkkosiipiset. — Hyönteistarvike TIBIALE Oy. 184 s.