Hanhenpajumiinakoi – Phyllonorycter quinqueguttella

Siipiväli 4,5–6,5 mm. Pää harmaanruskea, takaa kellertävä. Otsa vaalean lyijynvärinen. Huulirihmat valkeahkot, tyvijaoke hiukan tummempi. Tuntosarvet ruskeanharmaat, heikkorenkaiset, alapuolelta aavistuksen vaaleammat. Keskiruumis oranssinruskea, siinä valkea keskijuova; siipikannet edestä kullanruskeat, takaa valkeat.

Etusiivet kiiltävän tumman kullanruskeat; kuviot hopeanvalkeat. Tyvijuomu edestä tummareunainen, taipuu kohti etureunaa. Etureunassa tyven läheltä 2/5 kohdalle ulottuva, ulospäin levenevä, tummareunainen juova. Takareunassa lähellä tyveä kapea, ruskeareunainen laikku. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme tyvipuolelta tummareunaista, kolmikulmaista hakastäplää; 1. dorsaalihakastäplä lyhyt. Siiven kärjessä mustahko täplä. Ripsien jakoviiru selvä, katkeaauloimpien hakastäplien kohdalla. Takasiivet harmaat.

Toukka vaalean vihreänkeltainen; suoli tummanvihreä. Pää tummanruskea.

Kotelo 2,8–3,1 mm, meripihkankeltainen. Metanotumissa selvät kuopat. Jaoke A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster leveyttään lyhyempi, litteä sivulta katsottuna, sen päässä pari ulospäin taipuneita piikkejä ja keskemmällä pari pieniä, ylöspäin suuntautuneita piikkejä. Pintarakenne hieno, säännöllinen.

Koiraan genitaalit lähes symmetriset. Vasen sivulämssä on hiukan leveämpi kuin oikea, sen kärjessä taipunut, kapea oka, joka oikeasta puuttuu. Saccus V:n muotoinen. Aedeagus suora, melko lyhyt, sen kärjessä pieni väkänen. 8. sterniitti puolisuunnikasmainen, sen takapäässä matala sisenemä.

Naaraan anaalipapillit rombimaiset. Apofyysit lyhyet. Ostium ei näkyvä. Corpus bursae päärynän muotoinen, signum litteä, muistuttaa kahta yhdistynyttä kartiota. 7. jaokkeen etureunassa lyhyt, kitinisoitunut uurre.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää hanhenpajulla (Salix repens). Koverre telttamainen, lehden alapinnalla, pienissä lehdissä voi täyttää koko lehden alapinnan. Koverre supistuu vahvasti taivuttaen lehden, joskus saa sen putkimaiseksi. Alemmassa päällysketossa useita hienoja taitteita.

Koteloituu epäselvään koppaan koverteen nurkkaan. Uloste pakkautuneena vastakkaiseen nurkkaan.

Hiekkarannoilla, hiekkakankaiden painanteissa, kosteilla rantaniityillä.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Svensson, I. 1997. Anmärkningsvärda fynd av småfjärilar (Microlepidoptera) i Sverige 1996. Entomologisk Tidskrift 118(1): 29–41.