Lehtomiinakoi – Phyllonorycter nicellii

Siipiväli 5–8 mm. Pää ruosteenruskea – ruskeankeltainen. Otsa ja huulirihmat kiiltävän valkeat – likaisenvalkeat. Tuntosarvet valkeahko- ja ruskearenkaiset, kärjestä valkoiset. Keskiruumis kullanruskea. Jalat valkeanharmaat, nilkat tummatäpläiset.

Etusiivet kiiltävän vaalean ruskehtavanoranssit; kuviot hopeiset. Siiven tyvi vaalea. 1/4 ja 1/2 kohdissa kaksi poikkivyötä, jotka ovat sisäpuolelta mustahkoreunaiset; ulompi selvästi taipunut ulospäin. Etureunassa kaksi tai kolme, takareunassa kaksi kiilamaista hakastäplää, jotka ovat sisäpuolelta mustahkoreunaiset; 1. kostaali- ja 1. dorsaalihakastäplä joskus yhtyvät muodostaen kolmannen poikkivyön. Siiven kärjessä soikea, mustahko täplä. Ripset kellanharmaat, niissä mustanruskea tyviviiru. Takasiivet harmaat; ripset hiukan kellertävänhohtoiset.

Toukka vihreänvalkea; pää ja niskakilpi mustanruskeat.

Kotelo 3,2–3,5 mm, meripihkanruskea. Metanotumin takareunan lähellä ei kuoppia. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa 3 paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster päästään suora tai kohtalaisen kupera vatsapuolelta katsottuna, ei ylitä piikkiensä tyveä; on selkäpuolelta hiukan kupera sivulta katsottuna. Sen päässä 2 piikkiä – ne ovat melko lyhyet ja tyvestä leveät.

Muistuttaa paljon pitkämiinakoita (P. froelichiella), mutta on pienempi, vaaleampi; kuviot paljon terävämmät ja kirkkaammat; kärjen mustat suomut tiheämmin muodostaen ovaalin täplän.

Koiraan genitaalit symmetriset, muistuttavat paljon pitkämiinakoin (P. froehlichiella) omia, mutta saccus on hiukan lyhyempi; 8. sterniitti 2 × sivulämssän levyinen, ei sisentynyt takareunassa. Tegumen 2 × niin leveä kuin pitkämiinakoilla.

Naaraan takimmaiset apofyysit selvästi lyhyemmät kuin pitkämiinakoilla. Signum on selvä, tosin pieni, koostuu parista pienestä, leveälti erillisestä kartiosta epäselvärajaisella levyllä.

Lentää touko–kesäkuussa ja vähälukuisena II sukupolvena heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää pähkinäpensaalla (Corylus avellana). Koverre telttamainen, lehden alapinnalla, tavallisesti kahden sivusuonen välissä.

Koteloituu valkeaan koppaan koverteen nurkkaan, kiinnitetty sen kattoon ja lattiaan; uloste kasautunut vastakkaiseen nurkkaan.

Lehtimetsissä, lehdesniityillä, hakamailla.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T. 1851. Remarks on some of the species of the genus Lithocolletis mentioned in the preceding paper. The Zoologist 9: clxviii–clxxiii.