Pyökkimiinakoi – Phyllonorycter maestingella

Siipiväli 6–8 mm. Päälaki harmaanruskea tai vaaleankeltainen, takaa valkeahko; otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet valkeat, hyvin vaalean harmaanruskearenkaiset. Keskiruumis etusiipien värinen, siinä vaalea keskijuova ja valkea juova molemmilla puolilla. Etujalat vaaleanharmaat, etunilkat valkeahkot, harmaanruskeatäpläiset; keski- ja takajalat valkeahkot, nilkat valkeat, joskus epäselvästi vaalean harmaanruskeatäpläiset. Takaruumis harmaa, perätupsu vaaleanokra.

Etusiivet kiiltävän oranssinruskeat, joskus harmahtavansävyiset. Tyvijuomu suora, valkea, joskus edestä tummareunainen, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa. Takareunassa 1/3 kohdalla epäselvä, valkeahko täplä. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme kiiltävänvalkeaa, tyvipuolelta tummareunaista, kiilamaista hakastäplää; 1. dorsaalihakastäplä ulkopuolelta häipyvärajainen. Siiven kärjessä musta, pitkänomainen täplä. Ripset vaaleanharmahtavat, niissä tumman harmaanruskea tyviviiru. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat.

Toukka n. 5 mm, vaalean vihertävänkeltainen; suoli tummempi. Pää vaalean vihertävänkeltainen, reunat ja suuosat ruskehtavat.

Kotelo 3,4–3,7 mm, hunajaisen ruskeankeltainen. Otsan ääriviiva lähes litteä sivulta katsottuna. Etusiipien pintarakenne hieno. Metanotum ilman kuoppia takareunan lähellä. Takajalat pyöristyneet, ilman uloketta. Takasiipien tyven syventymässä pieni, tuskin pitkänomainen liuska. Jaokkeen A7 takareuna yksinkertainen vatsapuolelta. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster yhtä pitkä kuin leveä ja kärjestä pyöristynyt vatsapuolelta katsottuna, sen sisemmät piikit ulompien välissä, pienet, tyvestä leveät, suippenevat kärkeä kohti; ulommat piikit lyhyet ja verrattain leveät tyvestä, kärjestä koukkumaiset.

Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä ± tasalevyinen, pyöreäkärkinen; ulkopuoliskossa lukuisia lyhyitä sukasia; tyviuloke kartiomainen, siinä pitkä filamentti, joka ulottuu lähes lämssän kärkeen. Aedeagus sivulämssän pituinen, suora, sen kärjessä heiikosti kitinisoitunut, taaksepäin suuntautunut haka.

Naaraan antrum leveä, rajautuu selvästi sisäänpäin kaareutuvaan takareunaan, jossa ostium sijaitsee. Signum on epätavallisen pieni ja koostuu kahdesta ohuesta piikistä, jotka ovat suuntautuneet viistosti ulospäin.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää pyökillä (Fagus sylvatica). Muninta lehden alapinnalle, aina lähelle sivusuonta. Koverre alkaa pitkänomaisena, 5–7 mm pitkänä läiskänä suonta myötäillen. Tästä kehittyy pitkänomainen, lehden alapinnan telttakoverre kahden sivusuonen väliin, joskus keskisuonesta lehden reunaan. Alemman päällysketon supistuminen voi antaa koverteelle putkimaisen ulkomuodon. Alemmassa päällysketossa on useita hienoja taitteita, jotka ovat niin lähellä toisiaan, että näyttävät yhdeltä vahvalta taitteelta.

Koteloituu löyhään, valkeaan, kalvomaiseen koppaan koverteen nurkkaan; uloste kerääntynyt vastakkaiseen nurkkaan.

Pyökkimetsissä, puistoissa.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T., Zeller, P. C. & Douglas, J. W. 1857. The natural history of the Tineina. Volume II. Lithocolletis. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–317, [I–VIII].

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.