Nätkelmämiinakoi – Phyllonorycter nigrescentella

Siipiväli 7,5–10 mm. Pää harmaanruskea; otsa ja huulirihmat hopeiset. Tuntosarvet harmaanruskeat, kärjestä valkeahkot. Keskiruumis oranssinruskea, sen takareunassa metallinharmaa laikku. Jalat harmaat, nilkat valkeahkot, sameanharmaatäpläiset. Takaruumis harmaa, perätupsu harmahtavanokra. 

Etusiivet oranssinruskeat; kuviot hopeanvalkeat. Tyvijuomu molemmilta puolilta tummareunainen, ulottuu 1/3 kohdalle. Keskikohdan sisäpuolella melko selvästi taipunut, molemmilta puolilta tummareunainen keskivyö. Etureunassa kolme ja takareunassa kaksi kolmikulmaista hakastäplää, jotka ovat tummareunaiset. Siiven kärjessä mustahko täplä. Ripset vaaleanharmaat, niissä mustahko tyviviiru, joka ei ole uloimman dorsaalihakastäplän katkaisema. Takasiivet melko tumman harmaat.

Toukka n. 5 mm, kellertävä; suoli tummanvihreä. Pää hyvin vaalean ruskehtava, suuosat ja reunat samean punertavat.

Kotelo 3,7–4,2 mm, tummanruskea. Etusiipien pintarakenne hieno. Metanotum ilman kuoppia lähellä takareunaa. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa 2 paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremasterissa 2 paria piikkejä. Sisemmät piikit sijaitsevat niin etäällä sivussa, että sisempi ja ulompi pari näyttävät muodostavan yhden kokonaisen. Sisemmät piikit ovat melko ohuet, ulommat vankat, ja ne kaksi yhdessä muistuttavat yhtä pitkää piikkiä, jolla on leveä tyvi.

Koiraan genitaalit epäsymmetriset. Vasen sivulämssä n. 3 kertaa oikean levyinen, yläreuna vahvasti kupera, sen kärjessä ulospäin suuntautunut, karkea koukku; oikea lämssä kapenee hiukan 2/3 kohdalla, sen alareunassa melko lähellä kärkeä lyhyt, melko suora piikki (vrt. apilamiinakoi (P. trifoliella)). Vinculum nelikulmainen; saccus lähes suora. 8. sterniitti suorakulmainen.

Naaraan takimmaiset apofyysit hiukan pitemmät kuin etummaiset. Ostiumin alue kuppimainen. Ductus spermathecaessa korkeintaan n. 40 kierrettä.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja elo–lokakuussa.

Täysikasvuinen toukka tai kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää apiloilla (Trifolium), virnoilla (Vicia) ja nätkelmillä (Lathyrus). Koverre telttamainen, lehden alapinnalla, täyttää koko lehdykän; alempi päällysketto vahvasti poimuttunut. Täysin kehittynyt koverre on vahvasti pullistunut ja lehdykkä on kokonaan taittunut käytännössä peittäen koverteen. Tässä vaiheessa toukka on syönyt koko solukon myös koverteen katosta, jolloin koverteesta tulee hyvin silmiinpistävä.

Koteloituu hyvin löyhään koppaan, joka koostuu vain muutamasta silkkisäikeestä koverteen seinämissä.

Niityillä, lehdesniityillä, hakamailla.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Gerasimov, A. M. 1933. Minierende Motten II. Beschreibung einer neuen an Papilionaceen lebenden Lithocolletis nebst Bestimmungstabelle der nahestehenden Arten (Lep., Gracil.). Zeitschrift des Österreichischen Entomologen-Vereines 18: 77–80.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Noreika, R. & Mozuraitis, R. 2002. Distribution and bionomics of the leaf-miner moth Phyllonorycter trifoliella (Lepidoptera: Gracillariidae). Entomologia Generalis 26(1): 9–15.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T., Zeller, P. C. & Douglas, J. W. 1857. The natural history of the Tineina. Volume II. Lithocolletis. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–317, [I–VIII].