Apilamiinakoi Phyllonorycter trifoliella

Yleiskuvaus

Siipiväli 6,5–7,5 mm. Pää ruskea, takaa ainakin koiraalla vaaleanbeesi. Otsa koiraalla metallisen harmaa, naaraalla kiiltävän valkea. Tuntosarvet tummanruskeat, 8 kärjimmäistä jaoketta valkeahkot. Keskiruumis hopeanharmaa, sivuilta oranssinruskea. Takaruumis hopeanharmaa.

Etusiivet oranssinruskeat; kuviot hopeanvalkeat, selvät. Tyvijuomu nuijamainen, kokonaan mustareunainen. Takareunassa tyven lähellä pieni, valkea laikku, joka voi olla lähes häipynyt, mutta joskus yhtä suuri kuin nätkelmämiinakoilla (P. nigrescentella) ja ketomiinakoilla (P. insignitella). Keskivyö tasalevyinen tai hiukan leveämpi takareunassa, heikosti taipunut tai kulmikas siipitaitteen kohdalla, tyvipuolelta aina mustareunainen, ulkopuolelta ainakin osittain mustien suomujen reunustama. Etureunassa kolme suunnilleen yhtä suurta hakastäplää; takareunassa kaksi, joista sisempi on tavallisesti suurempi kuin ulompi. Kaikki hakastäplät tyvipuolelta mustareunaiset. Siiven kärjessä musta täplä, joka on naaraalla erityisen selvä. Ripset harmaat, siiven kärjen ympärillä valkeahkot, niiden jakoviiru kulkee koiraalla läpi ulomman dorsaalihakastäplän, naaraalla se on hyvin lyhyt. Takasiivet ja niiden ripset harmaat.

Tunnistaminen

Muistuttaa hyvin paljon nätkelmämiinakoita (P. nigrescentella), mutta on keskimäärin hiukan pienempi, tyven lähellä takareunassa oleva laikku on epäselvempi, poikkivyö jonkin verran suorempi.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan genitaalit vahvasti epäsymmetriset. Vasen sivulämssä on n. 3 × oikean levyinen, sen kärjessä lyhyt, taipunut piikki, joka on vain puolet ketomiinakoin (P. insignitella) oman pituudesta – nätkelmämiinakoilla piikki sijaitsee hiukan kärjen sisäpuolella. Oikea sivulämssä heikosti taipunut ja selvästi suippokärkinen. Vinculum kolmiomainen; saccus melko pitkä, ylöspäin kääntynyt.

Naaraan ostiumin alue ilman kitinisoituneita osia ja koostuu vain pehmeistä, rengasmaisista poimuista.

Elinkierto

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Kehitysvaiheet huonosti tunnetut.

Elintavat

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää apiloilla (Trifolium) ja nätkelmillä (Lathyrus). Koverre lehden alapinnalla, vahvasti taipunut telttakoverre keskisuonella tai sen lähellä. Ylempi päällysketto täplikäs ja vahvasti pullistunut; lehden reunat ovat syvään supistuneet. Uloste tiivistynyt koverteen alempaan nurkkaan.

Koteloituu koverteeseen koppaan, joka koostuu ainoastaan ohuesta kalvosta kotelon yllä ja alla.

Elinympäristö

Niityillä.

Ensisijainen
  • Iu – uuselinympäristöt
Toissijaiset
  • In – kuivat niityt, kedot ja nummet
?

Viitteet

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Gerasimov, A. M. 1933. Minierende Motten II. Beschreibung einer neuen an Papilionaceen lebenden Lithocolletis nebst Bestimmungstabelle der nahestehenden Arten (Lep., Gracil.). Zeitschrift des Österreichischen Entomologen-Vereines 18: 77–80.

Noreika, R. & Mozuraitis, R. 2002. Distribution and bionomics of the leaf-miner moth Phyllonorycter trifoliella (Lepidoptera: Gracillariidae). Entomologia Generalis 26(1): 9–15.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0