Hakamiinakoi – Phyllonorycter lautella

Siipiväli 5,5–7,5 mm. Päälaki musta; otsa vaalean lyijynkiiltoinen. Huulirihmat kellanvalkeat. Tuntosarvet kiiltävän tummanharmaat, aivan kärjen tuntumassa leveälti valkoiset. Keskiruumis lyijynkiiltoinen. Jalat silkinkiiltoisen vaaleanharmaat, jaokkeiden päät mustahkot. Takaruumis tummanharmaa, kärjestä kellanruskehtava.

Etusiivet okranoranssit tai kullanruskeat; kuviot hopeanvalkeat. Tyvijuomu mustareunainen, ulottuu 2/5 kohdalle. Takareunassa lähellä tyveä pieni, pitkittäinen, valkea laikku. Etureunassa kolme ja takareunassa kaksi kolmikulmaista hakastäplää, kaikki mustien suomujen reunustamat; sisimmät koskettavat toisiaan hyvin tylpässä kulmassa. Siiven kärjessä suuri, pitkänomainen, musta täplä, jonka tyvipuolella on hopeanvalkea täplä. Ripset kellertävänvalkeat, niissä musta, sisäpuolelta vaaleansinihohtoinen tyviviiru. Takasiivet harmaat.

Toukka vihreänvalkea, joissakin jaokkeissa keltaista sävyä; suoli mustanvihreä. Pää vaalean oliivinvihreä.

Kotelo 3,3–3,7 mm, hunajanruskea, takaruumis meripihkanruskea. Otsan ääriviiva hiukan pullistunut sivulta katsottuna. Etusiipien pintarakenne hieno. Metanotum ilman kuoppia takareunan lähellä. Takajalat pyöristyneet, ilman uloketta. Takasiipien tyven syvennyksessä suuri ja vahvasti pitkänomainen liuska. Jaokkeen A7 takareuna yksinkertainen vatsapuolelta. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster yhtä pitkä kuin leveä ja kärjestä pyöristynyt vatsapuolelta katsottuna, sen sisemmät piikit ulompien välissä, pienet, tyvestä leveät, suippenevat kärkeä kohti; ulommat piikit lyhyet ja verrattain leveät tyvestä, kärjestä koukkumaiset.

Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä kapean pitkänomaisen ovoidi, kärjestä poikkipäinen; kärjen lähellä alareunassa lyhyt, suora oka. Lämssän tyveltä lähtee pitkä filamentti, joka ulottuu lähelle sen kärkeä. Saccus lyhyt ja kaukalomainen. Aedeagus jakautunut kahteen eripaksuiseen osaan, kärjessä ulkonema. 8. sterniitti neliömäinen, sen takareuna epätasainen.

Naaraan ostiumissa kuutava skleriitti, joka pitenee suppilomaisesti eteenpäin. Signumissa 2 hyvin lyhyttä, kulmikasta kartiota, jotka lähtevät kitinisoituneesta keskiöstä.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää tammella (Quercus). Koverre huomattavan suuri, 20–25 mm pitkä, lehden alapinnan telttakoverre, tavallisesti kahden sivusuonen välissä. Alemmassa päällysketossa yksi terävä taite. Uloste kasautunut koverteen nurkkaan jonkin verran peitettynä kudoksella. Usein monta koverretta yhdessä vahvasti supistuneessa lehdessä.

Kesäsukupolven kotelokoppa löyhä, syyssukupolven valkeahko, paperimainen.

Kuivissa lehtimetsissä, avoimilla tammea kasvavilla paikoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.