Virpapajumiinakoi – Phyllonorycter salicicolella

Siipiväli 6–9 mm. Pää kullanruskea tai ruskea, takaa valkeahko. Otsa ja huulirihmat valkeat, jälkimmäisten ulkosyrjä harmaa. Tuntosarvien keskikolmannes valko- ja harmaarenkainen, tyvi ja kärkiosa valkeahkot, kärkijaoke musta. Keskiruumis etusiipien värinen, siinä valkea keskijuova; siipikansien sisäreunat valkeat. Etujalat tummanharmaat, valkeahkotäpläiset; keski- ja takajalat vaaleamman harmaat; nilkat valkeahkot, harvoin vaalean harmaanruskeatäpläiset. Takaruumis harmaa; koiraan perätupsu okra. 

Etusiivet kullanruskeat, hiukan kiiltävät; kuviot valkeat, joskus hyvin vaalean kellertävät. Tyvijuomu kapea, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa; taittuu ulko-osastaan kohti etureunaa. 1/3 kohdalla takareunassa kolmikulmainen täplä, joka ei ulotu tyvijuomuun. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset; 1. hakastäpläpari joskus yhtynyt muodostaen tylppä- tai suorakulmaisen poikkivyön. 3. ja 4. kostaalihakastäplät tavallisesti vähemmän selvät. Kärkitäplä ovaali, joskus juovamainen, mustahko. Ripset vaalean okranharmaat, niissä häipyvä, tumman harmaanruskea tyviviiru. Takasiivet harmaat; ripset okranharmaat. 

Toukka n. 4,8 mm, valkeahkonvihreä; suoli vihreä; jaokkeessa A5 oranssi täplä. Pää ruskea.

Kotelo 3,0–4,2 mm, hunajanruskea – punaruskea. Metanotumin takareunan lähellä ei kuoppia. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa 2 paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster tylppä, ei ylitä piikkiensä tyveä; on selkäpuolelta hiukan kupera sivulta katsottuna. Sen päässä 2 piikkiä – ne ovat melko lyhyet ja tyvestä leveät.

Koiraan genitaalit epäsymmetriset, muistuttavat paljon tuhkapajumiinakoin (P. hilarella) omia. Vasen sivulämssä lansettimainen, sen kärjessä pitkä koukku; oikea sivulämssä kapea, tavallisesti poikkipäinen. Saccus lyhyt, mutta jonkin verran pitempi kuin tuhkapajumiinakoilla, nuijamainen. 8. sterniitti leveä, sivulämssiä lyhyempi.

Naaraan sterigma litteä, pyöreä ja enemmän tai vähemmän selvästi pitkittäispoimuinen. Takimmaiset apofyysit kapeat ja pitkät (yleensä n. 0,55 mm); myös etummaiset apofyysit kapeat ja pitkät (0,25–0,30 mm) verrattuna lähilajien omiin.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee harvoin valolle.

Toukka elää raidalla (Salix caprea), virpapajulla (S. aurita), tuhkapajulla (S. cinerea), kiiltopajulla (S. phylicifolia), pohjanpajulla (S. lapponum) ja juolukkapajulla (S. myrtilloides). Koverre telttamainen, melko pieni, lehden alapinnalla, usein koskettaa lehden reunaa, joka tällöin kiertyy alas.

Koteloituu löyhään, valkeahkoon tai hyvin vaalean kellertävään koppaan; joskus mahdollisesti koppa puuttuu kokonaan. Uloste pakkautunut koverteen nurkkaan.

Pensaikkoisilla soilla, kosteikoissa, pientareilla, ojanvarsilla.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. 2010. Notes on some Nordic species of Phyllonorycter Hübner, 1822 (Lepidoptera, Gracillariidae). Entomologisk Tidskrift 131(3): 195–204.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Davis, D. R. & Deschka, G. 2001. Biology and systematics of the North American Phyllonorycter leafminers on Salicaceae, with a synoptic catalog of the Palearctic species (Lepidoptera: Gracillariidae). Smithsonian Contributions to Zoology 614: 1–89.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T., Zeller, P. C. & Douglas, J. W. 1857. The natural history of the Tineina. Volume II. Lithocolletis. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–317, [I–VIII].

Svensson, I. 1997. Anmärkningsvärda fynd av småfjärilar (Microlepidoptera) i Sverige 1996. Entomologisk Tidskrift 118(1): 29–41.