Pitkämiinakoi – Phyllonorycter froelichiella

Siipiväli 6,5–9,5 mm. Pää vaaleankeltainen – punertavan sahraminkeltainen. Otsa ja huulirihmat hiukan kiiltävän valkeahkot. Tuntosarvet valko- ja ruskearenkaiset, kärjestä valkoiset. Keskiruumis yksivärisen kiiltävän ruskea tai ruskeankeltainen. Jalat vaaleanharmaat, nilkat tummatäpläiset. Takaruumis harmaa, peräpää kellertävä.

Etusiivet oranssinruskeat, koiraalla tummemman ja naaraalla vaaleamman sävyiset, hiukan kiiltävät; kuviot hopeiset. Siiven tyvi vaalean messinginkiiltoinen. 1/4 ja 1/2 kohdissa kaksi poikkivyötä, jotka ovat sisäpuolelta mustahkoreunaiset; ulompi heikosti taipunut ulospäin. Etureunassa kaksi (joskus tuskin näkyvä kolmas), takareunassa kaksi kiilamaista hakastäplää, jotka ovat sisäpuolelta mustahkoreunaiset; 1. kostaali- ja 1. dorsaalihakastäplä joskus yhtyvät muodostaen kolmannen poikkivyön. Siiven kärjessä suuri, soikea, diffuusi, mustahko täplä. Ripset tyvestä sahraminkeltaiset, hyvin häipyvän jakoviirun ulkopuolelta kellanharmaat. Takasiivet harmaat; ripset kellanharmaat.

Toukka harmaa; suoli tummanvihreä; anaalijaoke valkeahko. Pää ruskea.

Kotelo 4,1–4,6 mm, oranssinruskea. Metanotumin takareunan lähellä ei kuoppia. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa 3 paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster päästään kohtalaisen kovera vatsapuolelta katsottuna, ei ylitä piikkiensä tyveä; on selkäpuolelta hiukan kupera sivulta katsottuna. Sen päässä 2 piikkiä – ne ovat melko lyhyet ja tyvestä leveät.

Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä taipunut, leveimmillään keskeltä, jossa takareunassa ala sukasia; kärjessä kaksi suoraa, pitkää okaa ja niiden tyvellä joitakin lyhyitä piikkejä. Transtilla takaa avoin. Saccus epätavallisen suuri, kourumainen. Aedeagus suunnilleen yhtä pitkä kuin sivulämssä, sen kärjen lähellä taaksepäin suuntautunut väkänen. 8. sterniitti lähes suorakulmainen, sen takareunan keskellä sisenemä (vrt. lehtomiinakoi (P. nicellii)).

Naaraan apofyysit epätavallisen pitkät, varsinkin takimmaiset. Ostium huonosti havaittava; antrum muistuttaa heikosti kitinisoitunutta, ovaalia levyä. Signum puuttuu.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa, pohjoisempana yhtenä sukupolvena heinäkuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää lepillä (Alnus). Koverre suuri, lehden alapinnan telttakoverre, usein peittää koko kahden sivusuonen välisen alan, keskisuonesta lähes lehden reunaan. Alempi päällysketto ilman selviä taitteita.

Koteloituu vaaleanruskeaan koppaan, joka on kiinnitetty koverteen kattoon. Kotelokoppa on kokonaan ilman ulosteita: kaikki uloste on kasaantunut koverteen sisempään nurkkaan.

Rannoilla, puronvarsikorvissa, lehdoissa.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.