Rämemiinakoi – Phyllonorycter anderidae

Siipiväli 5,5–6,5 mm. Pää tumman harmaanruskea, takaa valkeahko. Otsa valkea. Huulirihmat ulkoa harmaat, sisäpinnalta valkeat. Tuntosarvet yksivärisen tumman harmaanruskeat. Keskiruumis kullanruskea, siinä selvä, vaalea keskijuova; siipikannet kullanruskeat, takareuna leveälti hopeinen.

Etusiivet kiiltävän kullanruskeat; kuviot kiiltävän hopeiset. Tyvijuomu hyvin selkeä, suora, ei huomattavan pitkä ja kapea eikä mutkainen (ulottuu kolmannekseen siiven pituutta, joskus osuu valkeaan poikkijuovaan), ei tummareunainen tyvestään, vain ulkoreunastaan. Takareunassa pieni, valkea täplä tyven lähellä. Siiven keskikohdassa vaalea, jonkin verran kulmikas poikkivyö. Etureunassa kolme ja takareunassa kaksi hyvin selkeää hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset. Siiven kärjessä pieni, musta täplä, rajakkain uloimman kostaalihakastäplän kanssa. Ripset ruskeanharmaat, niissä siiven kärjessä ja lähellä takakulmaa tummat varjot, tumma tyviviiru etu- ja ulkoreunan hakastäplien kohdalta katkennut. Takasiivet harmaat.

Toukka kalpean kellertävänvihreä; jaokkeen A5 selkäpuolella ei oranssinkeltaista täplää. Pää musta, keskeltä vaaleanharmaa.

Kotelo 3,5–3,8 mm, ruskea. Metanotumin kuopat selvät; mesonotumin kuopat heikosti havaittavat. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster tuskin kapeampi selkäpuolelta kuin A10 ja tylppä; sen ulommat ja sisemmät piikit sijoittuneet lähes samalle tasalle – ulommat kynsimäiset, sisemmät suuntautuneet kaudaalisesti ja selvästi erottuvat vatsapuolelta katsottuna.

Koiraan genitaalit epäsymmetriset: vasen sivulämssä on hiukan oikeaa leveämpi — sivulämssät melko kapeat ja taipuneet; niiden kärjessä vahva, lyhyt oka ja sen sisäpuolella pieni nippu karkeita harjaksia, joista lyhyiden harjasten ala kulkee tyveä kohti. Transtilla muodostuu suljetusta kaaresta. Saccus pieni, leveän V:n muotoinen, pyöreäkärkinen. Aedeagus lyhyt. 8. sterniitti pitkänomaisen ovaali.

Naaraan etummaiset apyfyysit hyvin lyhyet, takimmaiset 4 × niiden pituiset. Antrum muistuttaa vinoa suppiloa, jossa on useita pieniä piikkejä. Signum kapea, sen kärjet suuntautuneet vastakkaisiin suuntiin.

Lentää etelässä touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa, pohjoisessa heinäkuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää vaivaiskoivulla (Betula nana), joskus nuorilla hieskoivuilla (B. pubescens). Koverre pieni, telttamainen, lehden alapinnalla; päällysketto vaaleanvihreä, melko heikosti poimuttunut.

Koteloituu koverteeseen ilman koppaa.

Rämeillä, tunturien soilla, tunturikankailla.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Fletcher, W. H. B. 1885. Description of a new species of Lithocolletis bred from birch. The Entomologist's Monthly Magazine 22: 40.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.