Kuusamamiinakoi – Phyllonorycter emberizaepenella

Siipiväli 7–8,5 mm. Pää okrankeltainen, takaa valkeansekainen. Otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet valkeahkot, ruskeanharmaarenkaiset. Keskiruumis kullankeltainen, sen takareunassa täplä, etureuna ja joskus epäselvä keskijuova hopeiset; siipikansissa hopeiset täplät. Jalat vaaleanharmaat, nilkat valkeahkot, tumman harmaanruskeatäpläiset. Takaruumis harmaa, perätupsu okra.

Etusiivet kiiltävän kullanruskeat; kuviot kiiltävän valkeahkot. Tyvijuomu ulottuu n. 1/6 kohdalle, usein sisempään poikkivyöhön asti. 1/4 ja 1/2 kohdissa poikkivyöt, jotka ovat tyvipuolelta mustahkoreunaiset, ulospäin taipuneet, sisempi vain hiukan. Etureunassa kaksi ja takareunassa kolme kiilamaista hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta mustahkoreunaiset. 1. hakastäplien välissä diffuusi, mustahko laikku. Ripset kellertävät, niissä hyvin epäselvä, ruskea jakoviiru, joka on kolmen dorsaalihakastäplän ± katkoma. Takasiivet vaaleanharmaat, ripset vaalean harmahtavanokrat.

Toukka n. 6 mm, vihertävänvalkea; suoli tummemman vihreä. Pää vaaleanvihertävä, suuosat ja sivut ruskeat.

Kotelo 3,4–3,6 mm, ♂ okra, ♀ harmaankellertävä. Pro- ja mesonotum ilman piikkejä. Metanotum ilman kuoppia. Jaokkeessa A9 ryhmä piikkejä. Kremasterin piikit pikkuruiset, eivät koukkumaiset.

Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä sirppimäinen, sen kärki neulamainen, siinä ala sukasia. Saccus U:n muotoinen. Aedeagus lyhyt, verrattain paksu, kärjestä vahvasti taipunut, mutkan kohdalla sisäsivulla kolmiomainen hammas. 8. sterniitti hyvin leveä, U:n muotoinen. 

Naaraan etummaiset apofyysit lyhyet ja taipuneet, takimmaiset n. 4 × etummaisten pituiset. Sterigma poikittaisen puolikuun muotoinen, useiden vahvojen, helposti irtoavien suomujen peittämä. Ostium sijaitsee heikosti kitinisoituneen, putkimaisen antrumin takareunassa. Signum heikosti taipunut levy, jossa kaksi lyhyttä päätykartiota.

Suurimmaksi osaksi partenogeneettinen laji.

Lentää toukokuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.

Toukka heinä–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää kuusamalla (Lonicera) ja valkolumimarjalla (Symphoricarpos albus). Koverre lehden alapinnalla — valkea, paisunut telttakoverre, joka voi peittää koko lehden. Koverre saa aikaan lehden kiertymisen pitkittäin (taitteet alemmassa päällysketossa kulkevat lehden tyveltä kärkeen).

Koteloituu lujaan, paperimaiseen koppaan — tuoreissa koverteissa se on oliivinvihreä, myöhemmin se muuttuu vaaleanruskeaksi.

Lehdesniityillä, hakamailla, lehtimetsissä, puistoissa.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T., Zeller, P. C. & Douglas, J. W. 1857. The natural history of the Tineina. Volume II. Lithocolletis. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–317, [I–VIII].

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.