Ketomiinakoi – Phyllonorycter insignitella

Siipiväli 5–7,5 mm. Pää ruskea, takaa sameanbeesi. Otsa tumman lyijynkiiltoinen; huulirihmat tumman hopeankiiltoiset. Tuntosarvet kiiltävän harmaat, kärjestä valkeahkot. Keskiruumis ruskeanoranssi, siinä hopeinen keskijuova; siipikansien taka- ja sisäreuna vaaleat. Jalat harmaat, keski- ja takanilkat valkeahkot, leveälti tummanharmaatäpläiset. Takaruumis harmaa.

Etusiivet kiiltävän oranssinruskeat, teräväkuvioiset. Tyvijuomu hopeinen, suora, kapean nuijamainen, kapealti mustareunainen. Takareunassa tyven lähellä pieni, valkea laikku. Keskivyö ulospäin kulmikas, hopeinen, keskeltä usein kapeampi, joskus kapealti katkennut. Etureunassa kolme ja takareunassa kaksi hopeista, tyvipuolelta ± mustareunaiset, 2. dorsaalihakastäplä myös ulkopuolelta. Siiven kärjessä pieni, pitkänomainen, musta täplä. Ripset vaaleanbeesit tai valkeahkot, heti kärjen etupuolella ja uloimpien dorsaalihakastäplien välissä tummemmat, niissä ruskea jakoviiru, joka päättyy uloimman dorsaalihakastäplän kohdalla. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat.

Kotelo 3,2–3,5 mm, meripihkankeltainen. Etusiipien pintarakenne hieno. Metanotum ilman kuoppia lähellä takareunaa. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa 2 paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Peräpää tylppä, joskus vatsapuolelta heikosti kovera. Kremasterin piikit hyvin pitkät ja ohuet, koukkumaiset, sijoittuneet pareiksi, jotka ovat lähellä toisiaan, parien piikkien keskinäinen väli suuri.

Muistuttaa nätkelmämiinakoita (P. nigrescentella), josta eroaa seuraavasti: siipikannet 2-väriset; etusiivet enemmän oranssinsävyiset; tyvijuomu hiukan pitempi; 1. kostaali- ja dorsaalihakastäplät enemmän vastakkain; ulkoreunan ripset valkeat; ripsien jakoviiru katkeaa terävästi viimeisen dorsaalihakastäplän kohdalla.

Koiraan genitaalit epäsymmetriset. Vasen sivulämssä 3–4 × oikean levyinen, sen kärjessä kapea, taaksepäin taipunut koukku; oikea lämssä kapea, tasalevyinen, sen alareunassa kampamaisesti piikkimäisiä sukasia, mutta ei paksua piikkiä. Vinculum pyöreä, lähes ilman saccusta. Aedeagus laajenee jyrkästi uloimmassa neljänneksessä ja siinä on pieni, kaareva koukku. 8. sterniitti leveä, sen sivut yhdensuuntaiset, takareuna pyöristynyt, rosoinen.

Naaraan takimmaiset apofyysit n. 1,5 kertaa etummaisten pituiset. Ostiumin alue ilman selvää rakennetta. Ductus spermathecaessa ainakin 45 kierrettä hyvin tiheässä.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Tulee valolle.

Toukka elää apiloilla (Trifolium), mailasilla (Medicago), maitteilla (Lotus) ja virnoilla (Vicia). Koverre telttamainen, lehdykän alapinnalla. Koverre ei peitä koko lehdykkää. Täysikokoisen koverteen pitkittäistaitteet vahvat ja vetävät lehdykän reunoja alaspäin muodostaen putken.

Koteloituu valkeaan koppaan.

Kedoilla, ruderaateilla.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Gerasimov, A. M. 1933. Minierende Motten II. Beschreibung einer neuen an Papilionaceen lebenden Lithocolletis nebst Bestimmungstabelle der nahestehenden Arten (Lep., Gracil.). Zeitschrift des Österreichischen Entomologen-Vereines 18: 77–80.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Kuchlein, J. H. & Kuchlein-Nijsten, C. M. 2002. Phyllonorycter medicaginella (Lepidoptera: Gracillariidae) new for The Netherlands. Entomologische Berichten 62(3–4): 96–100.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Noreika, R. & Mozuraitis, R. 2002. Distribution and bionomics of the leaf-miner moth Phyllonorycter trifoliella (Lepidoptera: Gracillariidae). Entomologia Generalis 26(1): 9–15.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.