Pihlajamiinakoi – Phyllonorycter sorbi

Siipiväli 5,5–8,5 mm. Pää ruskea, takaa vaaleampi. Otsa ja huulirihmat valkeahkot. Keskiruumis vaalean kultaisen ruskeanoranssi, etureuna kapealti valkea, takakärjen keskellä valkea laikku; siipikannet takaa valkeat. Jalat harmahtavanvalkeat, vain etujalat päältä mustatäpläiset, muut kaksi paria ilman täpliä. Takaruumis harmahtavanruskea, alapuolelta valkeahko; perätupsu koiraalla kellertävän harmaanruskea, naaraalla okranvalkea.

Etusiivet vaalean kultaisen ruskeanoranssit, kärkipuoliskosta usein ± mustahkonruskeapeitteiset. Tyvijuomu valkea, etupuolelta tummareunainen, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa. Takareuna tyvestä kapealti valkea. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme kiiltävänvalkeaa, kiilamaista hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset, dorsaalihakastäplät myös ulkopuolelta; 1. dorsaalihakastäplä pitkä. Siiven kärjessä mustahko, kiilamainen täplä. Ripset valkeahkon harmaanruskeat, niissä tumma, usein heikko jakoviiru, joka sulkee 3. dorsaalihakastäplän. Takasiivet harmaat, ripset valkeahkon harmaanruskeat.

Toukka vaalean vihreänkeltainen; peräjaoke hiukan tummempi; suoli tummanvihreä. Pää vaalean harmaanruskea.

Kotelo 2,8–3,5 mm, punaruskea. Otsan ulokkeen sivuharjanteet hiukan kaarevat. Kremaster puolisuunnikasmainen, keskeltä heikosti painunut; siinä kaksi paria piikkejä; ulommat piikit lähes kolmiomaiset, kärki koukkumainen; sisemmät piikit pienemmät, niiden tyvi n. puolet ulompien leveydestä, koukkumaiset, eivät päällekkäiset.

Koiraan sivulämssissä epäsymmetriset tyviulokkeet, joista oikean tyvikolmannes ohut, noin aedeaguksen paksuinen, sen piikki hyvin lyhyt, usein koukkumainen; vasemman tyviulokkeen tyvi suunnilleen oikean pituinen; sivulämssä pyöreäkärkinen.

Naaraan ulkoneva sterigma muodostaa sileän katkaistun kartion, joka ulottuu 8. sterniitin yli ja on 1/3 takimmaisten apofyysien pituudesta; sen takareuna on 1/3 takimmaisten apofyysien pituudesta.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka kesä–heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää pihlajalla (Sorbus aucuparia) ja tuomella (Prunus padus). Koverre kellanvihreä, telttamainen, lehden alapinnalla, päällysketossa joitakin teräviä taitoksia. Pihlajalla koverre on yhdensuuntainen lehden reunan kanssa, tuomella tavallisesti kahden sivusuonen välissä.

Koteloituu leveään, valkeaan koppaan, jossa ei ole ulostetta; kaikki uloste kerääntyy kasaan koverteen nurkkaan.

Lehtimetsissä, hakamailla, taimikoissa.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Frey, H. 1855. Ueber die in der Schweiz beobachteten Arten des Genus Lithocolletis Zell. Mittheilungen der Naturforschenden Gesellschaft in Zürich 3: 600–635.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Triberti, P. 2007. The Phyllonorycter species from Palaearctic Region feeding on Rosaceae (Lepidoptera, Gracillariidae). Bollettino del Museo Civico di Storia Naturale di Verona 31: 147–221.