Tuhkapajumiinakoi – Phyllonorycter hilarella

Siipiväli 6–9,5 mm. Pää valkea, edestä kalpeankeltainen. Tuntosarvet harmaat, tyvikolmannes ja kärkiosan 10 tai 11 jaoketta valkeat, kärkijaoke musta. Keskiruumis vaalean oranssinruskea, sen takareunassa valkea laikku, siipikansien sisäreuna valkea. Jalat harmaat, keski- ja takanilkat valkeahkot, häipyvästi täplikkäät.

Etusiivet vaalean oranssinruskeat, ulko-osasta hiukan tummemmat; kuviot valkeat. Tyvijuomu nuijamainen, suora, ulottuu 1/3:n kohdalle, siinä ei tummia reunoja. Tyvisarakkeen takareunassa häipyvärajainen laikku. Poikkivyö hiukan taipunut, tyvipuolelta tummareunainen. Etureunassa kolme ja takareunassa kaksi tai kolme hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset. Siiven kärjessä musta täplä. Ripset harmahtavat, hakastäplien kohdalla valkeahkot tai vaaleanbeesit, tyviviiru vain kärjessä heikosti näkyvä. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat.

Toukka vaaleankeltainen; pää vaaleanruskea.

Kotelo 3,0–4,2 mm, hunajanruskea – punaruskea. Metanotumin takareunan lähellä ei kuoppia. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa 2 paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster tylppä, ei ylitä piikkiensä tyveä; on selkäpuolelta hiukan kupera sivulta katsottuna. Sen päässä 2 piikkiä – ne ovat melko lyhyet ja tyvestä leveät.

Koiraan genitaalit epäsymmetriset. Vasen sivulämssä leveän lansettimainen, n. 3 × oikean lämssän levyinen, sen kärjessä pitkä, terävä koukku, joka on suuntautunut alaspäin; oikea lämssä lähes tasalevyinen, sen tyven läheltä kärkeen kulkee kaistale ohuita, lyhyitä sukasia. Saccus hyvin lyhyt, vankka, tasalevyinen, viisto. 8. sterniitti leveä, tasaisen ovaali.

Naaraan sterigma ostiumin ääressä pyöreä ja matala, siinä hienoja pitkittäistaitteita ja pari pitempää sivu-uurretta. Takimmaiset apofyysit pitkät (0,45–0,55 mm).

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka syyskuusta marraskuun alkuun.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää raidalla (Salix caprea), tuhkapajulla (S. cinerea) ja virpapajulla (S. aurita), pohjoisessa pohjanpajulla (S. lapponum) ja tunturipajulla (S. glauca). Koverre telttamainen, melko suuri, lehden alapinnalla, useimmiten kahden sivusuonen välissä. Yläpuoli on melko vahvasti pullistunut. Alapuolella useita kapeita taitteita, jotka on vaikea havaita lehden alapinnan karvoituksen takia.

Koteloituu kovaan, kultaiseen koppaan. Uloste pakkautunut koverteen nurkkaan. Koverretta, kotelokoppaa ja koteloa ei voi erottaa raitamiinakoin (P. dubitella) omista.

Pajuja kasvavilla paikoilla.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Davis, D. R. & Deschka, G. 2001. Biology and systematics of the North American Phyllonorycter leafminers on Salicaceae, with a synoptic catalog of the Palearctic species (Lepidoptera: Gracillariidae). Smithsonian Contributions to Zoology 614: 1–89.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Svensson, I. 1997. Anmärkningsvärda fynd av småfjärilar (Microlepidoptera) i Sverige 1996. Entomologisk Tidskrift 118(1): 29–41.

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.