Omenamiinakoi – Phyllonorycter blancardella

Siipiväli 5,5–9 mm. Pää ruskea, takaa valkea. Otsa kiiltävän valkea. Huulirihmat valkeat, ulkosyrjästä mustanruskeat. Tuntosarvet vaalean harmaanruskeat, heikosti harmaarenkaiset. Keskiruumis kultaisen ruskeanoranssi, ilman keskijuovaa, edestä hienosti valkoreunainen, takakärjen keskellä valkea laikku; siipikannet takaa leveälti valkeat. Jalat valkeahkot; etusääret yläpuolelta tummahkot; kaikki nilkat tummanruskeatäpläiset. Koiraan takaruumis ruskeanharmaa, alapuolelta ja takaa kellertävänvalkea, naaraalla väri on kirkkaampi.

Etusiivet vaalean kultaisen ruskeanoranssit, I sukupolvella tummanruskeapeitteiset. Tyvijuomu valkea, edestä tummareunainen, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa. Tyvisarakkeen takareuna kapealti valkoinen. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme valkeaa, kiilamaista hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta mustahkoreunaiset; 1. kostaalihakastäplä pieni; 1. dorsaalihakastäplä pitkä ja leveä, joskus mutkainen; 2. dorsaalihakastäplä suuri, kolmiomainen; 3. dorsaalihakastäplä pieni ja häipyvä. Siiven kärjessä pieni, epämääräinen, mustahko juova, joka ulottuu 3. tai 2. hakastäpläpariin. Ripset valkeahkon harmaanruskeat, niissä yhtenäinen jakoviiru. Takasiivet tummanharmaat; ripset vaaleammat.

Toukka vaalean vihreänoranssi; suoli vihreä. Pää vaaleanruskea.

Kotelo 3,2–4 mm, meripihkanruskea – okranruskea. Otsan uloke kolmiomainen, selkäpuolelta litistynyt, sen sivuharjanteet kaarevat. Kremaster pyöristynyt; siinä kaksi paria piikkejä; ulommat piikit lähes kolmiomaiset, kärki koukkumainen; sisemmät piikit hiukan pienemmät, koukkumaiset, osittain päällekkäiset ulompien kanssa.

Koiraan sivulämssät pitkät ja ohuet, pitemmät kuin aedeagus; niissä epäsymmetriset tyviulokkeet, joista oikean tyvikolmannes ohut, noin aedeaguksen paksuinen, sen piikki pitkä ja lähes suora, n. 0,5 x tyveä lyhyempi; sivulämssän kärki pyöreä. Aedeaguksen kärki koukkumainen.

Naaraan ulkoneva sterigma muodostaa sileän katkaistun kartion, joka ulottuu 8. sterniitin yli ja on 2/3 takimmaisten apofyysien pituudesta ja 1/3 7. jaokkeen leveydestä.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka kesä–heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää omenapuulla (Malus). Koverre lehden alapinnalla, telttamainen, päällysketto kellanvihreää, siinä joitakin taitteita.

Koteloituu valkeaan koppaan koverteeseen. Yleensä uloste kerääntyy koverteen nurkkaan, mutta joskus pieni määrä sekoittuu kotelokopan seinämään.

Hakamailla, pensaikoissa, puutarhoissa.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Triberti, P. 2007. The Phyllonorycter species from Palaearctic Region feeding on Rosaceae (Lepidoptera, Gracillariidae). Bollettino del Museo Civico di Storia Naturale di Verona 31: 147–221.