Kaakonmiinakoi Phyllonorycter gerasimowi

Yleiskuvaus

Siipiväli 7–9,5 mm. Pää edestä ruskea, takaa valkea. Otsa valkea; huulirihmat sisäsyrjästä valkeat, ulkosyrjästä mustahkot. Tuntosarvet yksivärisen vaalean harmaanruskeat. Keskiruumis vaalean kultaisen ruskeanoranssi, sivuilta valkea, takakärjen keskellä valkea laikku; siipikannet takaa leveälti valkeat. Jalat valkeahkot; etusääret yläpuolelta tummahkot, nilkat tummanruskeatäpläiset; keski- ja takajalat heikompikuvioiset.

Etusiivet vaalean kultaisen ruskeanoranssit. Tyvijuomu valkea, melko suora, edestä mustareunainen, myös sen takareunan ulompi puolisko musta. Tyven valkea dorsaalijuova selvä, ei ulotu dorsaalihakastäpliin. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme valkeaa, mustareunaista hakastäplää. 1. kostaalihakastäplä lyhyt, kapea tai lähes kolmikulmainen, kärkeenpäin viisto, laajenee hienosti pitkin etureunaa tyveenpäin; 1. dorsaalihakastäplä pitkä ja leveä, ei kosketa muihin hakastäpliin. Toisen hakastäpläparin kärkien välissä sirotellusti joitakin mustia suomuja, jotka muodostavat mustan, siiven kärkeen ulottuvan juovan. Ripset vaalean harmaanbeesit, niissä yhtenäinen jakoviiru. Takasiivet ruskeanharmaat; ripset vaaleammat.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan sivulämssät pitkät ja ohuet, pitemmät kuin aedeagus; tyviulokkeet puuttuvat; toisen tai molempien lämssien ulkoreunassa piikkimäinen sukanen.

Naaraan ulkoneva sterigma muodostaa sileän katkaistun kartion, joka ulottuu 8. sterniitin yli ja on 1/3 takimmaisten apofyysien pituudesta ja sen takareuna 2/3 takimmaisten apofyysien pituudesta. Etummaisten apofyysien pituus 0,29–0,40 mm.

Elinkierto

Lentää touko–kesäkuussa ja elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Elintavat

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää omenapuulla (Malus). Koverre telttamainen, lehden alapinnalla.

Elinympäristö

Puutarhoissa, puistoissa, hakamailla.

Ensisijainen
  • Ip – puistot, pihamaat ja puutarhat
?

Viitteet

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Deschka, G. & Dimić, N. 1970. Lithocolletis (=Phyllonorycter) gerasimowi Hering 1930: Erstfund für Südeuropa. Zeitschrift der Wiener Entomologischen Gesellschaft 54: 78–83.

Gerasimov, A. M. 1933. Minierende Motten. III. Neue auf Rosaceen lebende Lithocolletis-Arten (Lep. Gracil.). Deutsche Entomologische Zeitschrift "Iris" 47(3): 119–122. Dresden.

Hering, M. 1930. Eine neue Lithocolletis als Schädling an Apfelbäumen. Mitteilungen der Deutschen Entomologischen Gesellschaft 1(4): 62–64.

Triberti, P. 2007. The Phyllonorycter species from Palaearctic Region feeding on Rosaceae (Lepidoptera, Gracillariidae). Bollettino del Museo Civico di Storia Naturale di Verona 31: 147–221.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0