Haapamiinakoi – Phyllonorycter sagitella

Siipiväli 7–8,5 mm. Pää valkeahko, ruskehtavansekainen, varsinkin edestä. Otsa ja huulirihmat samean valkeahkot, hiukan kiiltävät. Tuntosarvet valkeahkot, ruskearenkaiset. Keskiruumis valkeahko, harmaanruskeakehnäinen. Jalat silkinkiiltoisen valkeanharmaat, nilkat tummatäpläiset. Takaruumis harmaa, vatsapuoli ja peräpää valkeahkot.

Etusiivet ruskehtavan- tai punertavanharmaat; etureunassa 4–5 ja takareunassa 3–4 valkeahkoa, sisäpuolelta osittain mustahkoreunaista, ulkopuolelta häipyvärajaista hakastäplää — joskus ne voivat olla kokonaan häipyneet ja näkyvät vain rivinä tummia suomuja.  Mustan kärkijuovan takana vain yksi leveä hakastäplä (vrt. harmomiinakoi (P. apparella)). Ripset kellertävänharmaat, niissä terävä, musta jakoviiru. Takasiivet kellertävänharmaat.

Toukka kellertävä; pää ruskeankeltainen.

Kotelo 4,0–4,5 mm, kastanjanruskea – ruskeanmusta, kremaster ruosteenkeltainen. Pintarakenne melko karkea, paikoin kiiltävämpi. Metanotum ilman kuoppia. Jaoke A8 ilman pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster suunnilleen yhtä pitkä kuin leveä, siinä 2 paria piikkejä, jotka ovat sijoittuneet tasavälein.

Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä hiukan kulmikas keskeltä; tyvipuolisko n. 2 × ulkopuoliskon levyinen; yläreunassa kulman kohdalla on hammas ja kärjessä tiheä ala sukasia. Saccus V:n muotoinen. 8. sterniitti kapean U:n muotoinen.

Naaraan 7. sterniitin takareuna aaltoileva. Antrum leveä, suppilomainen, sen sivut lähes yhdensuuntaiset jyrkkään kaventumaan asti. Signum koostuu kahdesta heikosti kitinisoituneesta kartiosta, joiden kärjet selvät. 7. jaokkeen pinta  aaltoilevien, poikittaisten ryppyjen peittämä (vrt. harmomiinakoi (P. apparella) ja salavamiinakoi (P. pastorella)).

Lentää syys–kesäkuussa; aikuinen talvehtii.

Toukka elo–syyskuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää haavalla (Populus tremula). Koverre soikea, telttamainen, lehden alapinnalla, ei missään tietyssä kohdassa lehteä. Koverre on kellertävä, joskus punasävyinen; vanhana musta.

Koteloituu hyvin löyhään koppaan koverteen yhteen nurkkaan, uloste pakkautunut toiseen nurkkaan.

Lehtimetsissä, metsänreunoilla.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1980. Some easily confused British Microlepidoptera. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 13(3/4): 77–87.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Svensson, I. 1993. Fjärilkalender: Lepidoptera-calendar. Ingvar Svensson, Kristianstad. 124 s.

Wocke, M. F. 1888. Ueberwinternde schlesische Schmetterlinge. Zeitschrift für Entomologie Breslau N.F. 14: 11–16.

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.