Kiiltopajumiinakoi Phyllonorycter salictella

Yleiskuvaus

Siipiväli 6,5–9 mm. Pää vaaleanokra, edestä ruskea. Otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet valkeahkot, vaalean harmaanruskearenkaiset. Keskiruumis ruskea, siinä vaalea keskijuova; siipikannet takaa vaaleat. Jalat valkeahkot; etummaiset tumman harmaanruskeatäpläiset; keski- ja takanilkat harvoin hyvin heikosti harmaanruskeatäpläiset, yleensä täplättömät. Takaruumis vaaleanharmaa, sivuilta valkeahko; perätupsu vaaleanokra.

Etusiivet heikosti kiiltävän oranssihtavanruskeat, kärkikolmanneksesta tummempisirotteiset muodostaen pitkittäisen juovan; kuviot valkeat – kellertävänvalkeat. Tyvijuomu taipuu hiukan kohti etureunaa. Tyvisarakkeen takareunassa keskeltä laajentunut juova. Etureunassa 1–4 hakastäplää, jotka ovat tummareunaiset 3:tta ja 4:ttä lukuunottamatta; takareunassa kaksi hakastäplää. Hakastäplät ensimmäistä paria lukuunottamatta usein epäselvät. Ensimmäinen hakastäpläpari ei yhdy toisiinsa, muodostaa terävän kulman ulospäin. Ripset vaaleanokrat, niissä selvä, tumman harmaanruskea jakoviiru. Takasiivet harmaat; ripset okranharmaat.

Toukka n. 5 mm, vaalean meripihkanvärinen; suoli tummempi, vihertävä jaokkeissa A2–A3; A5:ssä oranssi täplä. Pää vaaleanruskea, sivuilta tummempi.

Kotelo 3,7–4,2 mm, punertavan okranruskea. Etusiipien pintarakenne hieno. Metanotum ilman kuoppia takareunan lähellä. Takajalat pyöristyneet. Jaokkeen A7 takareuna yksinkertainen vatsapuolelta, ilman sivulle suuntautuneita piikkejä. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster suunnilleen leveytensä pituinen, poikkipäinen tai pyöristynyt vatsapuolelta katsottuna; sen ulommat piikit lyhyet ja tyvestä verrattain leveät, koukkupäiset; sisemmät piikit ohuet, tyvestä tuskin leveämmät kuin keskeltä, sijoittuneet ulompien väliin ja ovat kynsimäiset.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan genitaalit epäsymmetriset. Vasen sivulämssä 2 × oikean levyinen, leveimmillään keskeltä, sen kärjessä pitkä, kapea, tasaisen taipunut koukku; oikea lämssä tasalevyinen, siinä kapea kaistale ohuita, lyhyitä sukasia tyven läheltä kärkeen, sen alareunassa keskikohdasta kärkeen 15–20 hiukan karkeampia sukasia. Vinculumin kärjessä hyvin pitkä ja kapea saccus. 8. sterniitti U:n muotoinen tai pitkänomaisen viisikulmainen.

Naaraan 8. jaoke hyvin lyhyt, sen selkäpuolella useita suomuja. Takimmaiset apofyysit lyhyemmät (0,35–0,40 mm) kuin raitamiinakoilla (P. dubitella) (0,45 mm). Sterigma puolisuunnikasmainen, hienosti pitkittäispoimuinen, sivuilta vahvasti kitinisoitunut.

Elinkierto

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Elintavat

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää mm. kiiltopajulla (Salix phylicifolia), valkosalavalla (S. alba) ja salavalla (S. fragilis). Koverre telttamainen, melko suuri, lehden alapinnalla yleensä vasten lehden reunaa, usein lehden tyviosassa. Alempi päällysketto vahvasti supistunut aiheuttaen lehden reunan taittumisen putkimaisesti koverteen yli.

Koteloituu vaaleanruskeaan koppaan ilman ulostetta. Kaikki uloste pakkautunut koverteen nurkkaan.

Elinympäristö

Puistoissa, pensaikoissa.

Ensisijainen
  • I – Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat ympäristöt
Toissijaiset
  • Rjp – rantapensaikot
  • Rip – rantapensaikot
?

Viitteet

Bengtsson, B. Å. 2010. Notes on some Nordic species of Phyllonorycter Hübner, 1822 (Lepidoptera, Gracillariidae). Entomologisk Tidskrift 131(3): 195–204.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Davis, D. R. & Deschka, G. 2001. Biology and systematics of the North American Phyllonorycter leafminers on Salicaceae, with a synoptic catalog of the Palearctic species (Lepidoptera: Gracillariidae). Smithsonian Contributions to Zoology 614: 1–89.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T., Zeller, P. C. & Douglas, J. W. 1857. The natural history of the Tineina. Volume II. Lithocolletis. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–317, [I–VIII].

Svensson, I. 1997. Anmärkningsvärda fynd av småfjärilar (Microlepidoptera) i Sverige 1996. Entomologisk Tidskrift 118(1): 29–41.

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung LithocolletisLinnaea Entomologica 1: 166–261.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0