Mustapäämiinakoi – Phyllonorycter stettinensis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 5,5–7 mm. Pää musta tai mustanruskea. Otsa ja huulirihmat hopeanharmaat. Tuntosarvet tumman harmaanruskeat, kärki valkeahko. Keskiruumis kiiltävän tummanruskea. Jalat harmahtavanvalkeat; etu- ja keskinilkat valkeat, tumman harmaanruskeatäpläiset; takanilkatvalkeahkot, vaalean harmaanruskeatäpläiset. Takaruumis tummanharmaa, perätupsu okra.
Etusiivet kiiltävän kullanoranssit tai oranssinruskeat; kuviot hopeanvalkeat. Tyvijuomu lyhyt, joskus häipynyt. 1/4 ja 1/2 kohdissa sisäpuolelta mustahkoreunaiset poikkivyöt. Etureunassa kolme ja takareunassa kaksi kiilamaista, sisäpuolelta ± selvästi mustahkoreunaista hakastäplää. Takareunassa lähellä tyveä diffuusi, mustanruskea laikku, joka ulottuu 1. poikkivyöhön. Siiven kärjessä pyöreä, mustahko täplä. Ripset harmaat, heikosti beesinsävyiset, niissä mustahko tyviviiru. Takasiivet harmaat.
Toukka n. 4,8 mm, vaalean kellertävänvihreä; suoli tummahkon vihreä. Pää vaaleanruskea, suuosat ja sivut tummemmat, heikosti punertavansävyiset.
Kotelo 3,2–3,6 mm, ruosteenruskea. Pro- ja mesonotum ilman piikkejä. metanotum ilman kuoppia. Jaokkeiden A2–A4 sivuilla, jaokkeiden välisessä syventymässä ei piikkejä. A7:n vatsapuolella sivulle suuntautunut piikki. A9:ssä ryhmä verrattain suuria piikkejä. Kremasterin ulommat piikit tyvestä leveät, sisemmät ohuet, molemmat koukkumaiset.
Mikroskooppiset tuntomerkit
Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä asteittain kärkeenpäin levenevä, pyöreäkärkinen; sisäpinta lähes kokonaan lyhyiden sukasten peittämä. Transtilla suorakulmainen, pyöreäkulmainen. Saccus kolmiomainen, pyöreäkärkinen. Aedeagus suunnilleen sivulämssän pituinen. 8. sterniitti pitkänomaisen U:n muotoinen.
Naaraan etummaiset ja takimmaiset apofyysit yhtä pitkät, melko lyhyet. Antrum ja ductus bursae hyvin ohuet ja kalvomaiset. 8. jaokkeessa neljä lyhyttä, heikosti näkyvää hammasta. Signum puuttuu.
Elinkierto
Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.
Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.
Kotelo talvehtii.
Elintavat
Lentää yöllä; tulee valolle.
Toukka elää tervalepällä (Alnus glutinosa). Koverre lehden yläpinnalla, melko pieni, lähes litteä telttakoverre, joka on väriltään luonteenomaisen kellanvihreä. Koverteessa on yksi suhteellisen vahva taite. Koverre on yleensä sijoittunut sivusuonen ylle. Uloste ryppäänä koverteen nurkassa.
Koteloituu vaaleanruskeaan koppaan koverteeseen.
Elinympäristö
Rannoilla, puronvarsikorvissa, lehdoissa.
- R – Rannat
- Mlk – kosteat lehdot
- Ip – puistot, pihamaat ja puutarhat
Viitteet
Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.
von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.
Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.
Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.
Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.
Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.
Stainton, H. T., Zeller, P. C. & Douglas, J. W. 1857. The natural history of the Tineina. Volume II. Lithocolletis. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–317, [I–VIII].