Vaahteramiinakoi – Phyllonorycter joannisi

Siipiväli 7–8,5 mm. Pää valkoinen, seassa tavallisesti joitakin ruskeita karvasuomuja. Otsa hopeanvalkea, samoin huulirihmat, joiden kärkijaoke alta lyijynharmaa. Tuntosarvet koiraalla melko selvästi vaalea- ja tummarenkaiset kärkeen asti, naaraalla vaaleammat, vähemmän selvästi renkaalliset. Keskiruumis valkeahkot, seassa vähän tummia suomuja.

Etusiipien pohjaväri kiiltävän lumivalkea. Siiven tyven lähellä etureunassa kaksi mustaa, juovamaista täplää ja takareunassa näistä ulompaa vastapäätä yksi samanlainen täplä. Muut kuviot kellanruskeat, mustareunaiset: keskikohdan sisä- ja ulkopuolella kaksi kulmikasta poikkivyötä, sisemmän sisäreuna tylppäkulmainen tai joskus kaareva, ulkoreuna tasaisesesti kaartuva, keskisarassa olevalla jatkeella lähes tai ei lainkaan seuraavaa poikkivyötä koskettava. Etureunassa kärjen lähellä kaksi ruskeaa, ulkopuolelta mustareunaista hakastäplää; takareunassa yksi tumma hakastäplä, joka päättyy keskilinjaan kahden kostaalihakastäplän väliin; dorsaalihakastäplä usein katkennut. Siiven kärjessä tumman harmaanruskea juova, joka päättyy mustaan täplään. Ripset mustan jakoviirun ulkopuolella valkeat. Takasiivet harmaat.

Toukka kellertävä; suoli tummanvihreä; jaokkeessa A5 oranssi laikku. Pää vaalean kellanruskea; suuosat ruskeat.

Kotelo 3,5–3,8 mm, kirkkaan kastanjanruskea. Etusiipien pintarakenne hieno. Metanotum ilman kuoppia. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa 2 paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Anaalialan lähellä nysty. Peräpää verrattain tylppä. Kremasterin piikit melko pitkät ja ohuet, parit koukkumaiset, lähellä toisiaan, parien piikkien keskinäinen väli suuri, piikit suuntautuneet ± viistosti poispäin toisistaan.

Koiraan genitaalit vahvasti epäsymmetriset. Vasen sivulämssä n. 4 × oikean levyinen, sen kärjessä pitkä, kapea, taaksepäin taipunut koukku; oikean lämssän 3/4:n kohdalla pitkä, kapea, suora oka. Saccus lyhyt ja kapea.

Naaraan sterigma suomumainen, siinä usein pitkittäisiä ryppyjä. Ductus spermathecaessa n. 17 kierrettä.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää metsävaahteralla (Acer platanoides). Koverre pienehkö, harmahtavanvalkoinen, telttamainen, lehden alapinnalla, lähes aina lehden keskellä. Alemmassa päällysketossa useita hyvin heikkoja taitteita. Koverteen katto jää vihreäksi loppuvaiheeseen asti, jolloin se syödään kokonaan. Usein monta koverretta lehdellä.

Koteloituu valkeaan koppaan koverteen nurkkaan.

Lehtimetsissä, puistoissa.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1980. Some easily confused British Microlepidoptera. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 13(3/4): 77–87.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

de Joannis, J. 1920. Les Lithocolletis des Érables. Annales de la Société entomologique de France 89(3–4): 405–416.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.