Viirumiinakoi – Phyllonorycter corylifoliella

Siipiväli 6,5–9 mm. Pää punertavanokra, takaa vaaleampi. Otsa ja huulirihmat valkeahkot. Tuntosarvet valkeahkot, harmaanruskearenkaiset. Keskiruumis punertavanokra, sen keskellä hieno, valkea juova, samoin siipikansien sisäreunassa. Jalat melko vaalean harmaat; nilkat valkeahkot, ± selvästi harmaanruskeatäpläiset. Takaruumis melko tumman harmaa, perätupsu okra.

Etusiipien pohjaväri punertavanokra. Tyvijuomu kapea, valkeahko, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa, sen keskellä selvä mutka taaksepäin. Takareunassa lähellä tyveä yleensä kapea, vaaleankellertävä pitkittäisjuova, joka on tummasirotteinen, ulottuu joskus ensimmäiseen dorsaalijuovaan. Etureunan keskellä hyvin kapea, viisto, valkeahko juova; takareunan keskellä samanlainen juova; nämä lähestyvät toisiaan terävässä kulmassa. Juovien ulkopuolella on tummanharmaat laikut, jotka joskus yhtyvät, toinen etureunassa, toinen dorsaalijuovan kärjen takana – tämä jatkuu usein siiven kärkeen. Takareunassa takakulman lähellä pieni, valkeahko, täplä, jonka tyvipuolella on tummia suomuja; etureunassa siiven kärjen lähellä on pienempi valkeahko täplä. Ripset vaaleanokrat, niissä tumman harmaanruskea jakoviiru. Takasiivet harmaat tai tummanharmaat.

Toukka n. 5 mm, vaaleankellertävä; jaokkeiden välit vihertävät; suoli vihreä. Pää vaaleanruskea, suuosat, reunat ja saumat punertavanruskeat; niskakilpi hiukan ruumista tummempi, keskeltä jakautunut.

Kotelo 3,2–3,6 mm, okranruskea. Etusiipien pintarakenne hieno. Metanotum ilman kuoppia lähellä takareunaa. Takajalat pyöristyneet, niiden kärjessä tylppä liuska. Pintarakennepiikit hiukan suurentuneet takaruumiin tyven ja keskimmäisten jaokkeiden etuosassa selkäpuolella, tuskin suuremmat kuin niiden takaosassa. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster selvästi leveyttään lyhyempi, poikkipäinen, ja sen sisemmät ja ulommat piikit sijoittuneet lähelle toisiaan vatsapuolelta katsottuna, ulommat lyhyet ja tyvestä verrattain leveät, koukkupäiset, sisemmät kapeat, ohuet, piikkimäiset.

Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä leveä, lähes puoliympyrän muotoinen, alareuna hiukan kovera; kärjessä ala lyhyitä sukasia tai piikkejä; tyviuloke leveä, litteä, siinä lyhyt ja suora filamentti. Vinculum edestä kovera. Aedeagus pitempi kuin sivulämssä, liuska kärjen lähellä hyvin pitkä ja taaksepäin suuntautunut.

Naaraan ostium bursae sijaitsee 8. sterniitin takareunassa. 8. jaokkeen halkeileva rakenne on lajille tyypillinen.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja elo–syys/lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää koivuilla (Betula), suosii isoja, yksittäisiä puita; joskus myös puuvartisilla ruusukasveilla (Rosaceae). Koverre hopeinen, telttamainen, lehden yläpinnan päällysketossa, keskistyy keskisuonen tai vahvan sivusuonen yli. Lukuisat hienot, mustanruskeat ulostetäplät aiheuttavat ylemmän päällysketon näyttämisen likaiselta. Päällysketto jää ilman taitteita kunnes lopuksi koverre supistuu vahvasti taittaen lehden lähes kaksinkerroin. Nuoret koverteet näyttävät hopeisilta juovilta suonen päällä.

Valoisissa lehti- ja sekametsissä, hakamailla, rämeillä.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T., Zeller, P. C. & Douglas, J. W. 1857. The natural history of the Tineina. Volume II. Lithocolletis. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–317, [I–VIII].

Triberti, P. 2007. The Phyllonorycter species from Palaearctic Region feeding on Rosaceae (Lepidoptera, Gracillariidae). Bollettino del Museo Civico di Storia Naturale di Verona 31: 147–221.

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.