Pähkinämiinakoi – Phyllonorycter coryli

Siipiväli 5,5–8 mm. Päälaki ruskea, takaa valkeahko. Otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet valkeat, heikosti vaalean harmaanruskearenkaiset. Keskiruumis etusiipien värinen, sen sivuilla ja keskellä kapea, valkea juova. Etujalat harmaat, keski- ja takajalat vaaleammat; nilkat valkeahkot tai valkeat, heikosti harmaanruskeatäpläiset. takaruumis harmaa, perätupsu vaaleanokra.

Etusiivet kullanokrat, usein harmaanruskean sävyiset. Tyvijuomu valkea, ulottuu suunnilleen siiven keskikohtaan. Takareunassa 1/3 kohdalla valkeahko täplä. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme kiiltävänvalkeaa, kiilamaista hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset; 1. kostaalihakastäplä ulkopuolelta tummareunainen, jatkuu kapealti pitkin etureunaa tyveenpäin; 1. dorsaalihakastäplä tavallisesti kärkipuoliskostaan molemmilta puolilta tummareunainen. Siiven kärjessä musta, pitkänomainen täplä. Ripset harmaat, niissä harmaanruskea, heikosti liilanhohtoinen tyviviiru. Takasiivet harmaat, ripset vaaleammat.

Toukka n. 4,8 mm, vaaleankellertävä; jaokkeessa A5 suuri, oranssi laikku; suoli tummanvihreä. Pää vaaleanruskea, suuosat ja sivut tummemmat.

Kotelo 3,0–3,2 mm, ruskea. Etusiipien pintarakenne hieno. Metanotum ilman kuoppia lähellä takareunaa. Takajalat pyöristyneet. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen ja sen lähellä poikittainen monirivinen piikkirivi. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster selvästi leveyttään lyhyempi vatsapuolelta katsottuna, poikkipäinen; sen ulommat ja sisemmät piikit sijoittuneet verrattain etäälle toisistaan vatsapuolelta katsottuna; sisemmät ulompien välissä; ulommat lyhyet, tyvestä verrattain leveät, sisemmät piikit tyvestä kapeat, pitkät, vahvasti koukkupäiset.

Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä leveä, lyhyt ja vahvasti taipunut; pyöreässä kärjessä tiheään pitkiä sukasia ja niiden sisäpuolella suurempi ryhmä lyhyitä piikkejä; alareunan keskellä harjas, joka on suora ja n. 1,5 kertaa lämssän leveimmän kohdan pituinen. Saccus muistuttaa pitkänomaista puoliellipsiä. Aedeagus pitempi kuin genitaalikapseli, sen takimmaisen ja etummaisen puoliskon raja on epäselvä. 8. sterniitti kolmiomainen, sen sivut vahvat ja heikosti koverat, kärki pyöristynyt.

Naaraan antrum suora, siinä kitinisoitunut, V:n muotoinen kaulus, joka reunustaa ostiumia alapuolelta. 7. jaoke mikroryppyinen. Signum koostuu kitinisoituneesta, ovaalista levystä, jossa kaksi ulospäin suuntautunutta, lyhyttä ja epäsäännöllistä kartiota.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää pähkinäpensaalla (Corylus avellana). Koverre telttamainen, hopeinen, lehden yläpinnalla. Koverre on jonkin aikaa melko litteä ja näyttää läiskäkoverteelta. Loppuvaiheessa lehti kuitenkin supistuu vahvasti.

Koteloituu vaaleankeltaiseen koppaan koverteen nurkkaan; uloste kerääntynyt vastakkaiseen nurkkaan.

Pähkinäpensasta kasvavissa metsissä ja puistoissa.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T., Zeller, P. C. & Douglas, J. W. 1857. The natural history of the Tineina. Volume II. Lithocolletis. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–317, [I–VIII].