Jalavamiinakoi – Phyllonorycter tristrigella

Siipiväli 7–8,5 mm. Pää ruskeankeltainen; otsa kiiltävän lumivalkea. Tuntosarvet valko- ja ruskearenkaiset, kärjestä valkeahkot. Keskiruumis oranssinruskea, ilman valkeaa keskijuovaa. Jalat valkeahkot, nilkat tummatäpläiset.

Etusiivet kiiltävän kullanruskehtavan oranssit; kuviot kiiltävänvalkeat, eivät hopeiset, heikosti vaaleankeltasävyiset. Tyvijuomu hyvin lyhyt. Poikkivyöt 1/4 ja 1/2 kohdissa sekä kolmas, jonkin verran kulmikas ja joskus katkennut 3/4 kohdalla sisäpuolelta hienosti mustahkoreunaiset; nämä reunukset laajenevat tasaisen varjomaisesti vaaleanruskean kautta pohjaväriin. Sisin poikkivyö ei joskus ulotu takareunaan. 3. poikkivyön kulmasta etureunaan kärjen lähelle kulkee valkeahko juova, joka on takaa mustien suomujen reunustama. Ripset vaalean oranssinruskeat, harmaakärkiset, tyviviiru useimmiten puuttuu, on korkeintaan epäselvä. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat, kellertävänhohtoiset.

Toukka vihreänvalkea; suoli tummanvihreä; jaokkeissa A4 ja A5 keltaiset selkälaikut. Pää ruskea, sivuilta tummempi.

Kotelo 3,2–3,5 mm, oranssi tai meripihkankeltainen. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Anaalilevyssä suipot nystyt. Kremaster lyhyt, sen ulommat piikit piikkimäiset, sisemmät pienet.

Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä leveän sirppimäinen; alareunassa lähellä tyveä pyöristynyt pullistuma; kärjessä karkea, terävä oka, jonka sisäpuolella lukuisia pitkiä, hienoja sukasia, varsinkin pitkin yläreunaa. Transtilla yksinkertainen, ohut kaari. Saccus lyhyt, kaukalomainen. Aedeagus lyhyt, verrattain paksu, heikosti taipunut, sen kärjessä karkea, pyöreä, taaksepäin taipunut uloke. 8. sterniitti U:n muotoinen.

Naaraan 7. jaokkeessa kalansuomumainen pintarakenne. Etummaiset apofyysit verrattain lyhyet. Ostiumissa ovaali sterigma, jonka etupuolisko on poimuinen. Signumin keskiosa koostuu kahdesta hyvin pienestä, leveälti erillään olevasta, kitinisoituneesta kartiosta.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää jalavilla (Ulmus). Koverre pitkä, lehden alapinnan putkimainen telttakoverre, kahden sivusuonen välissä, ulottuu usein keskisuonesta lehden reunaan. Alemmassa päällysketossa useita pitkiä taitteita lähellä toisiaan. Kaikki uloste kasautuneena koverteen yhteen nurkkaan.

Koteloituu kovaan, ruskeaan, paperimaiseen koppaan, joka on kiinnitetty alempaan päällyskettoon.

Lehtimetsissä.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T. 1851. Remarks on some of the species of the genus Lithocolletis mentioned in the preceding paper. The Zoologist 9: clxviii–clxxiii.