Heisimiinakoi – Phyllonorycter lantanella

Siipiväli 7–8,5 mm. Pää keltainen, takaa valkeahko. Otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet valkeahkot, heikosti ruskearenkaiset, paitsi kärjestä. Keskiruumis kiiltävän ruskeanoranssi, siinä heikko, vaalea keskijuova, siipikannet valkoreunaiset. Etujalat harmaat, etunilkat valkeahkot, tumman harmaanruskeatäpläiset; keski- ja takajalat valkeahkonharmaat; nilkat valkeat, harmaanruskeatäpläiset, joskus epäselvästi. Takaruumis harmaa, perätupsu okra.

Etusiivet kiiltävän kullanruskeat. Tyvijuomu hopeanvalkea, tummareunainen, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa. Takareuna siiven tyviosassa kapealti valkea. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme hopeanvalkeaa, kiilamaista hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset; 1. kostaalihakastäplä pieni, lyhyempi kuin 2. Siiven kärjessä musta, pitkänomainen täplä, jonka etupuolella joitakin hopeanvalkeita suomuja. Ripset hyvin vaalean okrat, niissä tumman harmaanruskea tyviviiru. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat.

Toukka n. 5 mm, vaalean meripihkankeltainen, heikosti vihertävänsävyinen; suoli tummanvihreä. Pää vaaleanruskea.

Kotelo 3,6–4,0 mm, ruskeankeltainen. Metanotum ilman kuoppia lähellä takareunaa. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster kärjestään verrattain kapea vatsapuolelta katsottuna, paljon kapeampi kuin A10 tyvestä. Kremasterissa 2 koukkua, jotka ovat verrattain pitkät ja ohuet.

Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä sormimainen, siinä n. 10 ryhmää hienoja, pitkiä sukasia pitkin alareunaa; sen ulkopuoliskossa rivi lyhyitä okia ja kärjessä kaksi pitkää, kapeaa okaa. Saccus kaukalomainen. Aedeagus lyhyempi kuin sivulämssä. 8. sterniitti pitkänomaisen puolisuunnikasmainen, sen takareunassa pieni sisenemä.

Naaraan etummaiset apofyysit suunnilleen puolet takimmaisten pituudesta. Sterigma leveän U:n muotoinen levy, joka on vain puolet 8. segmentin koosta, mutta siinä on kapeat sivuvarret, jotka ulottuvat sen reunoille. Ostium on muutoin kalvomainen, eikä mitään rakenteita ole havaittavissa. Signum on ovaali rengas, jossa on kaksi sivukartiota ja keskellä joukko mikropiikkejä.

Lentää touko–kesäkuussa ja elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–huhtikuussa; talvehtii täysikasvuisena.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää heisillä (Viburnum). Koverre telttamainen, lehden alapinnalla, ensin valkoinen, myöhemmin ruskea, kahden sivusuonen välissä.

Koteloituu ilman tunnistettavaa koppaa koverteeseen.

Hakamailla, viljelymaiden reunamilla.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T., Zeller, P. C. & Douglas, J. W. 1857. The natural history of the Tineina. Volume II. Lithocolletis. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–317, [I–VIII].

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.