Raitamiinakoi – Phyllonorycter dubitella

Siipiväli 6–9 mm. Pää ruosteenruskea, takaa valkeahko. Otsa ja huulirihmat valkeat, jälkimmäisissä joskus joitakin tummia suomuja. Tuntosarvet harmaat, keskeltä heikosti tummarenkaiset, tyviosasta vaaleammat, kaksi kärjimmäistä jaoketta mustahkot. Keskiruumis oranssi, siinä selvä, valkea keskijuova; siipikannet kiiltävän oranssit, takaosasta valkeat.

Etusiivet kullanoranssit; kuviot valkeat. Tyvijuomu heikosti taipunut, sen tumma reunus rajoittunut muutamaan tummaan suomuun kärkikolmanneksen molemmilla puolilla. Tyvisarakkeen takareunassa pieni täplä. Etureunassa neljä, takareunassa kolme hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset; 1. hakastäpläpari kapeita, pitkänomaisia, kaartuvat vahvasti kohti siiven kärkeä ja lähes koskettavat toisiaan muodostaen teräväkulmaisen, katkenneen poikkivyön; 3. ja 4. kostaalihakastäplät vähemmän selvät ja tumma reunus voi puuttua. Siiven kärjen musta juova lyhyt, epäselvä, sen etureunassa usein valkeahkoja suomuja. Ripset vaalean harmaanbeesit, niissä tummanruskea tyviviiru, jonka sisäpuolella ei liilaa hohtoa. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat.

Toukka vaaleankeltainen; jaokkeissa A4–A5 oranssi laikku. Pää vaaleanruskea, suuosat ja saumat tummanruskeat.

Kotelo 3,0–4,2 mm, hunajanruskea – punaruskea. Metanotumin takareunan lähellä ei kuoppia. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa 2 paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster tylppä, ei ylitä piikkiensä tyveä; on selkäpuolelta hiukan kupera sivulta katsottuna. Sen päässä 2 piikkiä – ne ovat melko lyhyet ja tyvestä leveät.

Koiraan genitaalit epäsymmetriset. Vasen sivulämssä n. 2 × oikean levyinen, leveimmillään keskellä, sen kärjessä pitkä, sisäänpäin taipunut koukku. Oikea lämssä suunnilleen tasalevyinen, siinä useita sukasia, varsinkin ulkopuoliskossa; hiukan sen tyven ulkopuolella on kapea piikki (joka katkeaa helposti). Saccus nuijamainen, yhtä pitkä kuin oikean sivulämssän leveys. Aedeagus kapea, suunnilleen yhtä pitkä kuin vasen sivulämssä. 8. sterniitti leveä ja kourumainen, joskus sen takareunassa heikosti havaittava kärki.

Naaraan apofyysit pitkät ja kapeat. Sterigma puolisuunnikasmainen, ulkoneva, enemmän tai vähemmän pitkittäispoimuinen.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää raidalla (Salix caprea), tuhkapajulla (S. cinerea) ja virpapajulla (S. aurita). Koverre telttamainen, melko suuri, lehden alapinnalla, useimmiten kahden sivusuonen välissä. Yläpuoli on melko vahvasti pullistunut. Alapuolella useita kapeita taitteita, jotka on vaikea havaita lehden alapinnan karvoituksen takia.

Koteloituu kovaan, kultaiseen koppaan. Uloste pakkautunut koverteen nurkkaan. Koverretta, kotelokoppaa ja koteloa ei voi erottaa tuhkapajumiinakoin (P. hilarella) omista.

Lehti- ja sekametsissä, rannoilla, pientareilla, ojanvarsilla.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1980. Some easily confused British Microlepidoptera. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 13(3/4): 77–87.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Davis, D. R. & Deschka, G. 2001. Biology and systematics of the North American Phyllonorycter leafminers on Salicaceae, with a synoptic catalog of the Palearctic species (Lepidoptera: Gracillariidae). Smithsonian Contributions to Zoology 614: 1–89.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Svensson, I. 1997. Anmärkningsvärda fynd av småfjärilar (Microlepidoptera) i Sverige 1996. Entomologisk Tidskrift 118(1): 29–41.