Metsämiinakoi – Phyllonorycter ulmifoliella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 5–8 mm. Pää kullankeltainen, koiraalla tummansekainen. Otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet harmaanruskeat, 6 viimeistä edellistä jaoketta valkeat, kärjimmäinen tumma. Keskiruumis etusiipien värinen, ilman vaaleaa keskijuovaa. Jalat vaaleanharmaat, nilkat valkeahkotäpläiset. Koiraan takaruumis kokonaan tummanharmaa, naaraalla takapuolisko valkeahko, perätupsu valkeahkonokra.
Etusiivet kullanruskeat; kuviot valkeat. Tyvijuomu edestä tummareunainen, ulottuu 2/5 kohdalle. takareunassa 1/3 kohdalla heikko täplä. Keskivyö jonkin verran kulmikas, tyvipuolelta tummareunainen. Etureunassa kolme ja takareunassa kaksi kolmikulmaista, tyvipuolelta tummareunaista hakastäplää. Siiven kärjessä musta täplä, josta lähtee mustahko pitkittäisjuova ripsien kärkeen. Ripset harmaat, niissä tumma tyviviiru siiven kärjen ympärillä. Takasiivet koiraalla melko tumman harmaat, naaraalla tummanharmaat; ripset vaaleammat.
Toukka n. 5 mm, kellanvihreä; suoli samean vihertävänharmaa; jaokkeessa A5 keltainen laikku. Pää vaaleanruskea, sivuilta tummempi.
Kotelo 3,3–3,6 mm, kellanruskea. Metanotumin takareunan lähellä kuoppa. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen; sen vatsapuolella sivuille suunnattuja piikkejä pitkittäisessä rivissä. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster verrattain lyhyt, vatsapuolelta n. 2 × pituuttaan leveämpi, sen päässä 4 piikkiä, ulommat verrattain suuret, sisemmät piikit ylittävät selvästi sen takareunan selkäpuolelta katsottuna ja ovat selvät selkäpuolelta katsottuna.
Mikroskooppiset tuntomerkit
Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä ilman okaa kärjen lähellä, pyöreäkärkinen tai poikkipäinen, 3 kertaa leveyttään pitempi, kokonaan lyhyiden sukasten peittämä. Transtilla hyvin kehittynyt, nelikulmainen, sen takakulmissa nuppimaiset ulokkeet. Saccus pyöristyneen V:n muotoinen. Aedeagus suunnilleen sivulämssän pituinen, jokseenkin poikkipäinen. 8. sterniitti lähes neliömäinen.
Naaraan sterigma puoliympyrämäinen, sijaitsee 8. jaokkeen vatsapuolella. Signum koostuu heikosti kitinisoituneesta, mikropiikkien reunustamasta levystä, jonka päällä pari kitinisoitunutta, leveälti erillistä, tähkämäistä rakennetta.
Elinkierto
Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.
Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.
Kotelo talvehtii.
Elintavat
Lentää yöllä; tulee valolle.
Toukka elää koivuilla (Betula). Koverre pieni, telttamainen, lehden alapinnalla; alempi päällysketto vihertävänkeltainen ja heikosti poimuttunut. Kaikki uloste koverteen nurkassa.
Koteloituu koverteeseen koppaan, joka kesäsukupolvella on niin löyhä, että näyttää joskus puuttuvan, kun taas syyssukupolvella se on melko kova, ruskea.
Elinympäristö
Koivua kasvavissa lehti- ja sekametsissä.
- M – Metsät
- I – Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat ympäristöt
- R – Rannat
- S – Suot
- Mt – tunturikoivikot (pois lukien tunturikoivulehdot)
Viitteet
Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.
von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.
Kumata, T. 1963. Taxonomic studies on the Lithocolletinae of Japan (Lepidoptera: Gracillariidae) Part III. Insecta Matsumurana 26(2): 69–88, [I–VIII].
Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.
Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.
Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.
Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.
Stainton, H. T., Zeller, P. C. & Douglas, J. W. 1857. The natural history of the Tineina. Volume II. Lithocolletis. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–317, [I–VIII].
Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.