Rantamiinakoi – Phyllonorycter klemannella

Siipiväli 6–8,5 mm. Pää kellanruskea. Otsa ja huulirihmat metallinkiiltoisen valkeahkot. Tuntosarvet harmaat, ruskehtavarenkaiset, kärjestä valkeat. Keskiruumis metallinkiiltoisen kultainen. Jalat silkinkiiltoisen harmaat, ilman täpliä, etujalat tummemmat. Takaruumis tummanharmaa.

Etusiivet heikosti kiiltävän ruskehtavanoranssit; tyvi metallisen kullankeltainen; kuviot hopeanvalkeat. 1/4 ja 1/2 kohdissa kaksi poikkivyötä, jotka ovat sisäpuolelta mustahkoreunaiset. Etureunassa kaksi, takareunassa kaksi kiilamaista hakastäplää, jotka ovat sisäpuolelta mustahkoreunaiset; 1. kostaalihakastäplä pienempi kuin 1. dorsaalihakastäplä, ovat erillään. Siiven kärjessä melko suuri, pyöreä, musta täplä. Ripset tyvestä tummanharmaat, muuten valkeahkot, niissä musta jakoviiru, jonka katkaisee vain uloin dorsaalihakastäplä. Takasiivet harmaat; ripset kellertävänharmaat.

Toukka kellanvalkea; suoli harmaanvihreä tai punertava. Pää vaaleanruskea.

Kotelo 3,5–4,3 mm, oranssinruskea. Etusiipien pintarakenne hieno. Metanotum ilman kuoppia takareunan lähellä. Takajalat pyöristyneet. Jaokkeen A7 takareuna yksinkertainen vatsapuolelta, siinä yksi tai useampi sivulle suuntautunut piikki. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster suunnilleen leveytensä pituinen, poikkipäinen tai pyöristynyt vatsapuolelta katsottuna; sen ulommat piikit lyhyet ja tyvestä verrattain leveät, koukkupäiset; sisemmät piikit pienet, sijoittuneet ulompien väliin ja ovat kynsimäiset.

Koiraan genitaalit symmetriset. Sivulämssä melko pitkänomainen, heikosti taipunut; sisäpinta tyviosaa lukuunottamatta sukasten peittämä; kärjessä joitakin lyhyitä piikkejä. Transtilla nelikulmainen, sen takakulmat pyöreät. Saccus leveän ja lyhyen V:n muotoinen. Aedeagus suora, tuskin sivulämssän pituinen, sen kärjessä kaksi  pientä väkästä. 8. sterniitti pitkänomaisen puolisuunnikasmainen, sen takareuna heikosti kupera ja epätasainen.

Naaraan etummaiset ja takimmaiset apofyysit suunnilleen yhtä pitkät. Ostium huonosti havaittava, ilman selviä rakenteita. Ductus bursae kokonaan kalvomainen. Signum hyvin pieni, koostuu yhdestä pienestä piikistä pienessä, epäselvässä levyssä.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää tervalepällä (Alnus glutinosa), harvoin harmaalepällä (A. incana). Koverre lehden alapinnan telttakoverre, kahden sivusuonen välissä, usein melko etäällä keskisuonesta. Alemmassa päällysketossa useita taitteita, kaikki hyvin heikkoja. Usein monta koverretta yhdessä lehdessä.

Koteloituu valkeaan koppaan koverteen nurkkaan, kiinnitetty kattoon. Kotelokoppa ilman ulosteita; kaikki uloste kasautunut koverteen nurkkaan, vastapäätä koppaa.

Rannoilla, puronvarsikorvissa, lehdoissa.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.