Salavamiinakoi – Phyllonorycter pastorella

Siipiväli 7–8,5 mm. Pää ruskehtavan- ja valkeansekainen. Otsa ja huulirihmat valkoiset. Tuntosarvet ruskehtava- ja valkeahkorenkaiset, scapus lyhyiden karvojen peittämä. Keskiruumis harmahtavanoranssin ja vaaleanbeesin sekainen. Jalat valkeahkot, ruskeahtavatäpläiset, etummaiset tummemmin. Takaruumis harmaa, kärjestä kellertävänvalkea, naaraalla kellertävämpi.

Etusiipien pohjaväri tavallisesti harmahtavanoranssi, mutta voi vaihdella harmaanruskeasta ruskeanoranssiin. Etureunassa 2–4, takareunassa 2–4 epäselvää, vaaleaa, sisäpuolelta tummareunaista hakastäplää. Siiven kärjessä häipyvärajainen, mustahko pitkittäisjuova tai täplä. Ripset vaaleanbeesit, niissä mustahko jakoviiru. Takasiivet harmaat; ripset vaaleanbeesit.

Toukka n. 8 mm, kellertävänvalkea; selässä jaokkeesta A2 taaksepäin rivi ruskeita laikkuja. Pää punaruskea.

Kotelo 4,0–5,2 mm, mustanruskea – musta, kremaster useimmiten punaruskea. Metanotum ilman kuoppia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremasterin piikit pikkuruiset, keskenään samanlaiset ja suunnilleen samankokoiset, kremasterin takareunassa.

Koiraan genitaalit lähes symmetriset. Sivulämssä keilamaiset, heikosti taipunut, siinä kolme tiheähköä alaa sukasia: kärjessä tupsu ohuita sukasia; hiukan karkeampia yläreunassa pullistuman alapuolella sekä pitkänomainen rivi lyhyempiä sukasia hiukan alareunan yläpuolella — oikean lämssän sukaset hiukan tiheämmässä kuin vasemman. Saccus V:n muotoinen. 8. sterniitti U:n muotoinen, sen takareunassa matala sisenemä. Aedeagus epätavallisen pitkä.

Naaraan ductus bursaen takapuolisko heikosti kitinisoitunut, sitten kapenee jyrkästi ja on kalvomainen corpus bursaeta kohti. Signum jakautunut riviksi pieniä hampaita. 7. sterniitissä leveän U:n muotoinen poimu.

Lentää elo–toukokuussa; aikuinen talvehtii.

Toukka heinä–elokuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää halavalla (Salix pentandra), valkosalavalla (S. alba), koripajulla (S. viminalis) ja palsamipoppelilla (Populus balsamifera). Koverre suuri, telttamainen, lehden alapinnalla, siinä yksi terävä taite.

Koteloituu löyhään koppaan. Uloste koverteen vastakkaisessa nurkassa.

Rannoilla, kosteissa lehdoissa.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Bouché, P. F. 1847. Beiträge zu Kenntniss der Insekten-Larven. Entomologische Zeitung 8(6): 162–167. Stettin.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Kumata, T. 1963. Taxonomic studies on the Lithocolletinae of Japan (Lepidoptera: Gracillariidae) Part III. Insecta Matsumurana 26(2): 69–88, [I–VIII].

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Petersen, W. 1927. Die Blattminierergattungen Lithocolletis u. Nepticula (Lep.). Teil I. Lithocolletis Z. Stettiner Entomologische Zeitung 88(2): 113–174.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Svensson, I. 1997. Anmärkningsvärda fynd av småfjärilar (Microlepidoptera) i Sverige 1996. Entomologisk Tidskrift 118(1): 29–41.

Wocke, M. F. 1888. Ueberwinternde schlesische Schmetterlinge. Zeitschrift für Entomologie Breslau N.F. 14: 11–16.

Zeller, P. C. 1846. Die Arten der Blattminirergattung Lithocolletis. Linnaea Entomologica 1: 166–261.