Puutarhaostoksilla kannattaa olla tarkkana, sillä myynnissä on herkästi leviäviä kasveja kuten piiskuja, isotuomipihlajaa ja pajuangervoja. Ne voivat levitä puutarhasta laajallekin alueelle esimerkiksi siementen avulla ja vallata alueita alkuperäiseen luontoon kuuluvilta kasveilta. Piiskut, isotuomipihlaja ja pajuangervo ovat ehdolla Suomen kansalliseen vieraslajiluetteloon. Niiden istuttaminen puutarhaan ei siksi ole suositeltavaa, vaan ne kannattaa korvata alkuperäisillä lajeilla. 

Suomen kansalliseen vieraslajiluetteloon lisätään säännöllisin väliajoin vieraslajeja, joiden on todettu uhkaavan Suomen luonnon monimuotoisuutta. Luetteloon on ehdolla useampi laji, ja sitä päivitetään luultavasti loppukesästä. Luetteloon päätyvien lajien ostaminen, pitäminen ja levittäminen muuttuvat silloin kielletyiksi. 

Vieraslajeista on ympäristölle monenlaista haittaa 

Haitalliset vieraslajit ovat usein nopeita leviämään ja ne ovat vahvoja kilpailijoita, jolloin ne syrjäyttävät helposti alkuperäiskasvistoa ja muodostavat laajoja, yksipuolisia kasvustoja. Puutarhasta kasvit pääsevät leviämään joko maavarsien avulla puutarhan ulkopuolelle tai siementen mukana huomaamattomasti jopa todella kauas alkuperäisestä kasvistosta. Siksi puutarhakasvien leviämiseen ei itse pysty aina vaikuttamaan ja niiden vaikutus voi ulottua paljon omaa puutarhaa laajemmalle alueelle.  

Vieraslajikasvit voivat levittää myös tauteja, joille alkuperäiskasvisto on haavoittuvainen. Lisäksi ne voivat aiheuttaa taloudellista tai sosiaalista haittaa levitessään esimerkiksi maatalousalueille tai virkistyskäyttöön tarkoitetuille alueille, josta niiden torjuminen voi aiheuttaa suuria kustannuksia.  

Vieraslaji voi levitä puutarhasta pitkällekin 

Puutarhasta kasvit voivat levitä ympäristöön monin eri tavoin. Esimerkiksi eri pajuangervot leviävät tyypillisesti maavarsien avulla, jolloin alkuperäiskasvusto voi levitä puutarhan ulkopuolelle esimerkiksi tienvarteen, naapuritontille tai luontoon. Monet eläimet levittävät kasvien siemeniä pitkiä etäisyyksiä. Lisäksi siemenet voivat levitä tuulen mukana. Puutarhakasveja ostaessa onkin tärkeää tarkistaa, miten kasvi leviää ja miten sen leviämistä voi estää.  

Paras tapa estää vieraslajikasvien leviämistä puutarhasta on olla ostamatta niitä. Puutarhamyymälöissä kannattaakin kysellä kasvien leviämisherkkyydestä ja alkuperästä.  

Miten torjua ja menetellä, jos puutarhasta löytyy vieraslaji? 

EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvia lajeja ei saa päästää ympäristöön, tuoda maahan, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, välittää, saattaa markkinoille, myydä tai muuten luovuttaa.  

Jos puutarhasta löytyy joko sinne istutettu tai sinne omin avuin levinnyt vieraslajikasvi, on tärkeää aloittaa sen torjunta pikimmiten. Tehokkain torjuntamenetelmä riippuu kasvilajista.  Yleinen nyrkkisääntö on, että torjunta on tehokkainta, kun sen ajoittaa ajankohtaan, jolloin kasvin siemenet eivät vielä ole ehtineet kypsyä ja kun torjunnan toistaa useaan otteeseen jopa muutaman vuoden ajan. Lisätietoa torjuntamenetelmistä löytyy vieraslajien lajikorteista. 

Torjunnan ohella on syytä huolehtia siitä, ettei kasvijätettä pääse vahingossa ympäristöön. Näin kasvi ei pääse leviämään jätteen mukana. Ohjeita kasvijätteen käsittelyyn löytyy täältä. 

Näitä lajeja ei suositella puutarhakasveiksi 

Piiskut 

Suomesta löytyy useita eri piiskulajeja, jotka ovat suosittuja puutarhoissa. Niistä vieraslajeja ovat yleinen kanadanpiisku sekä harvinaisemmat isopiisku ja korkeapiisku. Puutarhamyymälöissä on usein myynnissä kanadanpiiskuja sekä siitä jalostettuja tarhapiiskuja, jotka ovat Suomessa vieraslajeja. Kultapiisku on ainut kotimainen piiskulajimme, eikä se siis ole vieraslaji.

Piiskut leviävät sekä kasvullisesti juuripaloista että siemenistä. Yksi kasvi voi tuottaa jopa 10 000 siementä. Piiskut ovat tehokkaita leviämään, ja ne voivat levitä puutarhasta huomaamatta pitkiäkin etäisyyksiä. Siksi voi vaikuttaa siltä, että omalla tontilla piisku ei leviä, vaikka tosiasiassa sen siemenet ovat päässeet jo levittäytymään luontoon. 

Piiskut ovat voimakkaita kilpailijoita erityisesti niittymäisissä elinympäristöissä, joissa ne voivat helposti syrjäyttää alkuperäiskasvistoa. Lisäksi ne houkuttelevat pölyttäjiä, minkä takia pölyttäjävierailuiden määrä alkuperäisten kasvilajien kukinnoilla voi vähentyä. Valtaamalla tehokkaasti kasvualaa ja vähentämällä pölytyksen määrää muissa kasveissa, piiskut voivat muodostaa laajoja, yksipuolisia kasvustoja, joiden kanssa alkuperäiskasvisto ei pysty kilpailemaan. 

Vieraslajeiksi luokiteltavia piiskuja ei suositella ostettavaksi. Jos omalta tontilta löytyy jo piiskukasvusto, tärkeintä on estää siemenien leviäminen luontoon poistamalla kukinnot ennen kuin siemenet ehtivät kehittyä. Piiskun torjunta voi olla työlästä, mutta se onnistuu parhaiten niittämällä kasvusto kaksi kertaa vuodessa useamman vuoden ajan.  

Piiskut ovat ehdolla Suomen kansalliseen vieraslajiluetteloon, jolloin niiden ostaminen, pitäminen ja levittäminen muuttuu kielletyksi. Torjunnasta aiheutuvan vaivan voi helpoiten välttää jättämällä vierasperäiset piiskut puutarhamyymälään ja korvaamalla ne kotimaisella kultapiiskulla.  

Isotuomipihlaja 

Isotuomipihlaja on monivuotinen pensas, joka on suosittu puutarhakasvi erityisesti aidanne- ja massakasvustoissa. Se leviää tehokkaasti sekä maavarsista että siemenistä ja voi levitä huomaamatta pitkiäkin etäisyyksiä lintujen kuljettamien marjojen avulla. Suomessa se on levinnyt puutarhoista jo koko eteläiseen Suomeen ja Rovaniemen korkeudelle asti.  

Kuten moni muukin vieraslaji, on myös isotuomipihlaja voimakas kilpailija. Sen on havaittu vähentävän aluskasvillisuuden määrää ja monimuotoisuutta alueilla, joihin se on levinnyt. Isotuomipihlaja vie elintilaa myös muulta alkuperäiskasvillisuudelta, jolloin se voi muuttaa koko kasvillisuusrakennetta ja elinympäristöä.  

Lajia on istutettu paljon julkisille alueille ja sen torjunta on hankalaa, sillä se voi versoa voimakkaasti. Tärkeintä olisi, että isotuomipihlajaa ei enää istutettaisi lisää, ja jo olemassa olevat istutukset korvattaisiin kotiperäisillä lajeilla. Isotuomipihlajaa voi torjua lähinnä poistamalla sitä juurineen tarpeeksi monta kertaa. Isotuomipihlaja on ehdolla Suomen kansalliseen vieraslajiluetteloon, joten sitä ei enää kannata ostaa tai istuttaa omalle pihalle.

Pajuangervot 

Pajuangervot lukeutuvat ruusukasveihin ja muodostavat tiheitä pensaikkoja. Suomesta löytyy kolmea eri lajia ja kahta risteymää: valkopajuangervo, lännenpajuangervo, viitapajuangervo, rusopajuangervo ja mökinpajuangervo. Rusopajuangervo ja mökinpajuangervo ovat steriilejä risteymiä, mutta ne voivat lisääntyä maavarsien avulla kuten muutkin pajuangervot. 

Angervot leviävät erityisesti maavarsien ja juuripalojen avulla, ja ne voivat vallata kasvualaa nopeasti syrjäyttäen alkuperäiskasvustoa voimakkaan kilpailukykynsä ansiosta. Valtaamillaan alueilla ne muodostavat nopeasti laajoja ja tiheitä kasvustoja ja estävät muita kasveja kasvamasta ja saamasta tarpeeksi valoa. Näin ne pystyvät jopa estämään uusien puuyksilöiden kasvamista. 

Monivuotisten ja puuvartisten pajuangervojen torjunta on kovin työlästä ja onnistuu vain toistamalla mekaanisia torjuntakeinoja useasti kasvukaudessa monen vuoden ajan. Myös pajuangervot ovat ehdolla Suomen kansalliseen vieraslajiluetteloon, jolloin niiden kasvatus- ja ylläpitokielto astuisivat voimaan. Pajuangervotkin kannattaa jättää ostamatta. Myymälöistä voi kysellä vaihtoehtoja, jotka eivät olisi vierasperäisiä tai herkkiä leviämään. 

Japaninkelasköynnös 

Japaninkelasköynnös on lisätty EU:n vieraslajiluetteloon viiden vuoden siirtymäajalla kesällä 2022. Japaninkelasköynnöstä löytyy monista puutarhoista. Sen leviämispotentiaali on valtava, sillä se tuottaa suuren määrän siemeniä ja kasvaa nopeasti. Lisäksi se pystyy leviämään maavarsista ja sietää monia eri valo- ja maaperäolosuhteita. 

Japaninkelasköynnöksen haitat piilevät sen kyvyssä tukahduttaa puut, joiden ympärille se kiertyy. Lopulta puun latvuksen kunto heikkenee ja puu kuolee, mikä lisää riskiä puun haarojen repeämiselle ja puun kaatumiselle. Lisäksi köynnös on voimakas kilpailija ja voi tuhota matalampaa alkuperäiskasvustoa peittämällä ne alleen. Tällöin alueen monimuotoisuus kärsii. 

Japaninkelasköynnöksen kasvatus- ja hallussapitokielto tulee voimaan vuonna 2027, joten sen ostaminen ja istuttaminen ei enää ole suositeltavaa. Sen torjunta on kovin työlästä ja onnistuu vain poistamalla köynnöskasvustoa mekaanisesti usean vuoden ajan. Torjunnasta aiheutuvan vaivan välttää parhaiten jättämällä japaninkelasköynnöksen myymälään 

Lisätietoa 

Tietoa vieraslajijätteen käsittelystä löytyy täältä.

Tietoa torjuntakeinoista ja -menetelmistä löytyy täältä.