Oletko epävarma haitallisen vieraslajin tunnistamisessa? Tässä vinkkejä tunnistukseen

07.06.2021 13:10 - Markus Seppälä

Saman näköisten lajien tunnistaminen toisistaan voi olla välillä vaikeaa myös harjaantuneille harrastajille ja ammattilaisille. Joissakin tapauksessa lajin silmämääräinen tarkastelu ei riitä, vaan lajin varmaan määrittämiseen vaaditaan DNA-näytteen tutkiminen.

Haitalliset vieraslajit erottuvat tavallisesti helposti luonnosta eksoottisen ulkonäkönsä tai suuren kokonsa ansiosta, mutta toisinaan vieraslajit muistuttavat ulkoisilta ominaisuuksiltaan kovastikin läheistä sukua olevia alkuperäisiä lajeja.

Erota haitallinen vieraslaji alkuperäisestä lajista, ennen kuin ryhdyt torjumaan haitallisia vieraslajeja

On tärkeää varmistaa, että on tunnistanut haitallisen vieraslajin oikein ennen kuin ryhtyy poistamaan sitä luonnosta yksin tai yhteistalkoilla. Väärän tunnistuksen lopputuloksena voi pahimmillaan olla jonkin alkuperäislajistoon kuuluvan harvinaistuneen tai uhanalaisen lajin kasvuston tai luonnonvaraisen eläimen tuhoaminen.

Esimerkiksi Pohjois-Suomessa rauhoitetun, alkuperäislajistoomme kuuluvan lehtopalsamin (Impatiens noli-tangere) keväällä ilmestyvät pienet siementaimet kookkaine sirkkalehtineen voi sekoittaa samaan kasvisukuun kuuluvien vieraslajien, jättipalsamin (Impatiens glandulifera), rikkapalsamin (I. parviflora) ja lännenpalsamin (I. capensis) siementaimiin.

Lehtopalsamin sirkkalehdet ja isompi taimi. Kuvat Krzysztof Ziarnek CC BY SA 4.0, Almantas Kubis CC BY NC.jpg
Lehtopalsamin sirkkalehdet ja suurempi taimi. Lehtopalsamin myöhempien lehden reuna on harvaan hammaslaitainen.
Jättipalsamin sirkkalehdet ja isompi taimi. Kuvat Markus Seppälä SLL VieKas LIFE, Mpaola_Andreoni_CC_BY_NC_ND_2.0.jpg
Jättipalsamin sirkkalehdet ja suurempi taimi. Jättipalsamin sirkkalehtien reunat "hohtavat" usein punaisena ja myöhempien lehtien reunat ovat tiheään hammaslaitaiset.

Keväällä, espanjansiruetanoiden (Arion vulgaris) ollessa vielä pienikokoisia, on tämä haitallinen vieraslaji helppo sekoittaa moniin alkuperäislajistoon kuuluviin etanalajeihin. Tutustu espanjansiruetanan tunnistusohjeisiin.

Espanjansiruetana. Kuva Pekka Malinen CC BY NC 4.0.
Espanjansiruetana jättää jälkeensä väritöntä limaa ja hengitysaukko sijaitsee kilven etuosassa, oikealla puolella.

Kurtturuusu on tärkeää erottaa luonnonvaraisista sekä muista puutarhojen ruusulajeista

Kurtturuusu (Rosa rugosa) ja sen valkokukkainen muoto (Rosa rugosa f. alba) on säädetty kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi, joiden kasvattaminen on kiellettyä 1.6.2022 lähtien. Kotipihoilta ja taloyhtiön istutuksista voi kuitenkin löytyä myös muita ruusuja. Varmista tunnistusohjeen avulla, että kyse on kurtturuususta ennen kuin ryhdyt hävityspuuhiin. Varsinkin ennen kukkien ilmestymistä, lehtien ja varren piikkisyyden perusteella kurtturuusun saattaa helposti sekoittaa kurtturuususta jalostettuihin, sallittuihin tarhakurtturuusuihin (R. rugosa -ryhmä).

Kurtturuusun ja metsäruusun kukka. Kuvat Jouko Rikkinen CC BY NC 4.0
Kurtturuusun (vas.) ja metsäruusun kukka.

Pelkkiä yksinkertaisia kukkia katsomalla kurtturuusun saattaa taas sekoittaa esimerkiksi metsäruusuun (Rosa cinnamomea), heleäorjanruusuun (R. vosagiaca) tai himmeäorjanruusuun (R. caesia), jotka ovat Suomen luontoon kuuluvia alkuperäislajeja. Ne voi erottaa kurtturuususta kokonsa puolesta (pensaat yleensä kurtturuusua korkeampia), lehtien sekä piikkien muodon ja tiheyden perusteella. Rannoilta ja saarista löytyvien ruusupuskien lajinmääritys on syytä tehdä huolella – ja pyytää maanomistajan lupa torjuntaan – ennen kuin päättää jättääkö sen rauhaan vai kitkeekö pois.

Eräiden haitallisten vieraslajikasvien kohdalla torjuntapäätös ei vaadi tarkkaa lajinmääritystä

Suomen pihoilla ja luontoon karanneina kasvaa myös joitakin helposti omaksi ryhmäkseen tunnistettavia samansukuisia haitallisia vieraslajikasveja, kuten suurikokoiset tatarlajit ja jättiputket. Näitä koko EU:ssa tai kansallisesti haitalliseksi säädettyjä vieraslajeja koskee kasvatuskielto, joten ne on syytä hävittää pihalta tai luonnosta. Torjuntapäätöksen tekemiseen riittää, että tunnistaa lajin kuuluvan kiellettyyn lajiryhmään.

Kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvat suurikokoiset aasialaiset tatarlajit, japanintatar (Reynoutria japonica), sahalinintatar (R. sachalinensis) ja näiden risteymä tarhatatar (Reynoutria x bohemica), ovat saman näköisiä ja haastavia tunnistaa lajilleen.

Terveydelle haitallisten jättiputkiryhmän (Heracleum persicum -ryhmä) tunnistamiseen riittää, että erottaa ne varmasti lähisukulaisesta, Suomessa alkuperäisenä kasvavasta euroopanukonputkesta (Heracleum sphondylium).

Haitallisten komealupiinin (Lupinus polypyllus) ja alaskanlupiinin (L. nootkatensis) sukulaislajeja ei kasva alkuperäisenä Suomessa, joten nyrkkisääntönä on hyvä pyrkiä – maanomistajan luvan saatuaan – hävittämään kaikki pihoilta luontoon karanneet lupiinikasvustot.

Miten varmistun, että olen tunnistanut haitallisen vieraslajin oikein?

  • Tutustu Vieraslajit.fi-sivustolla haitallisten vieraslajien lajikortteihin. Lajikorteista löydät sanallisen kuvauksen lisäksi paljon tunnistamista helpottavia kuvia.
  • Lataa iNaturalist-sovellus ja rekisteröidy käyttäjäksi. Ilmoita havaintosi sovelluksen kautta lisäämällä havaintoon lajista ottamasi yksi tai useampi selkeä valokuvan. iNaturalist-sovelluksen tekoäly ehdottaa sinulle kuvan perusteella lajia. iNaturalistin muut käyttäjät muodostavat kansainvälisen yhteisön, jotka auttavat toisiaan lajien tunnistamisessa. Kun tarpeeksi moni käyttäjä on samaa mieltä lajista, kasvaa havainnon luotettavuus ja samalla sen arvo.
  • Lähetä askarruttavasta lajista muutama kuva ja kysymys Facebookin Vieraslajit-sivulle, niin saat pian vastauksen kyseisen lajiryhmän asiantuntijalta.
  • Hyvin pienistä kasvilajien taimista voi olla hankala määrittää lajia tarkasti. Silloin on hyvä odottaa, kunnes kasvi on ehtinyt kasvaa suuremmaksi ja yrittää tunnistamista uudelleen.