Mailasmittari – Isturgia arenacearia

Siipiväli 24–26 mm. Etusiivet punertavan okrankeltaiset tai punertavanharmaat, ruskeariipusteiset. Sisempi poikkiviiru ja keskivarjo ruskeat, epäselvät; ulompi lähes suora, tummanruskea, tyvipuolelta kapealti keltareunainen, sen ulkopuolella vaaleampien suonien katkoma, tummanruskea varjo. Keskitäplä tummanruskea. Takasiivet etusiipiä vaaleammat, vahvemmin ruskeariipusteiset; ulompi poikkiviiru suora, ruosteenruskea, etureunassa kulma ulospäin; keskipilkku ruskea. Molempien siipiparien ulkoreunassa rivi usein epäselviä, tummia pilkkuja; ripsissä heikko jakoviiru. II sukupolvi on I:stä keltaisempi.

Toukka 25–30 mm, kellanvihreä; selkäjuova tumma, ei kovin selvä, hienosti valkoreunainen; sivuselkäjuova epäselvä, hieno, valkeahko, kaksinkertainen; sivujuova leveä, valkeahko, yläpuolelta leveälti mustanharmaareunainen. Hengitysaukot suuret, valkeahkot, vaaleanruskearenkaiset. Nystyrät ruumiin väriset, niissä lyhyet, tummat sukaset. Vatsassa epäselviä, vaaleampia pitkittäisjuovia; jaokkeista A5 ja A6 sekä vatsajalkojen etusivuilta punertavansävyinen. Pää kellertävä, molempien lohkojen keskellä leveä, purppuranruskea pitkittäisjuova. Niskakilpi ei erityisen kuvioitu. Rintajalat ruskeankeltaiset, vatsa- ja peräjalat sekä peräkilpi kellanvihreät.

Kotelo 11,0–13,0 mm, tumman punaruskea, kohtalaisen kiiltävä. Pintarakenne karkeahko–karkea. Imukärsä ei ulotu keskijalkojen ja tuntosarvien kärkeen; takajalat piilossa. Labium viisikulmainen. Dorsaaliura melko kapea ja matalahko, sen takareuna sileä tai hampaallinen. Sivuviillos lyhyt ja suippo, suuntautuu kremasterin kärkeen, joskus tuskin näkyvä. Kremasterin tyviosa ± ryppyinen. Kärkihaarukan varsi pitkä ja ohut; kärjen oat tavallisesti terävässä kulmassa.