Palleroporonjäkälä – Cladonia stellaris

Yleinen koko maassa, luonnostaan runsain Pohjois-Suomessa, missä biomassa selvästi vähentynyt porojen ylilaidunnuksen vuoksi.

Pystykasvuinen pensasjäkälä.

Kookas (yleensä 5–15 cm), muodostaa laajoja tiiviitä mättäitä.

Podeetion rangat liereät, niissä ei kuorikerrosta (pinta lupilla katsoen huopamainen). Päärangat erottuvat selvästi vain sekovarren tyviosissa. Ohuet rangat runsashaaraisia, haarautumisen tuloksena syntyy yleensä neljä tasavahvaa sivuhaaraa. Kärkihaarat melko tylppiä, eri suuntiin harittavia, muodostavat tiheän, puolipallomaisen latvuksen. Väri vaalean kellanharmaa tai -vihreä, päärankojen tyvet eivät yleensä mustuneet.

Kotelomaljat eivät harvinaisia, mutta pieniä ja huomaamattomia. Itiölava ruskea.

Itiöt yksisoluiset, värittömät.

Viherlevä (Trebouxia).

Maajäkälä, erityisesti kuivissa ja karuissa, avoimissa kangasmetsissä, tunturikankailla ja kalliometsissä. Runsastuu metsien ikääntyessä.

Kivennäismaalla ja kangasturpeella, myös lahokannoilla ja maapuilla.

Poronjäkälät ovat porojen ravintoa talvella. Jäkäliköt kuitenkin uudistuvat hitaasti ja ovat herkkiä ylilaidunnuksesta aiheutuvalle kulumiselle: voimakkaan laidunnuksen jälkeen kestää noin 30 vuotta, ennen kuin jäkäläpeite palautuu entiselleen. Monilla Lapin alueilla talvinen porokanta on ylittänyt jäkäläkankaiden luontaisen kantokyvyn, ja jäkälää on mm. täytynyt kerätä myös poronhoitoalueen eteläpuolelta. Palleronporojäkälää kerätään myös koristetarkoituksiin (mm. hautaseppeleet ja pienoismalliteollisuus) erityisesti Oulun läänissä. Tällä on taloudellista merkitystä etenkin Hailuodossa ja Oulujärven ympäristössä. Harjumetsät, kalliot.