Palleroporonjäkälä Cladonia stellaris

Yleiskuvaus

Levinneisyys Suomessa

Yleinen koko maassa, luonnostaan runsain Pohjois-Suomessa, missä biomassa selvästi vähentynyt porojen ylilaidunnuksen vuoksi.

Kasvumuoto

Pystykasvuinen pensasjäkälä.

Koko

Kookas (yleensä 5–15 cm), muodostaa laajoja tiiviitä mättäitä.

Sekovarsi

Podeetion rangat liereät, niissä ei kuorikerrosta (pinta lupilla katsoen huopamainen). Päärangat erottuvat selvästi vain sekovarren tyviosissa. Ohuet rangat runsashaaraisia, haarautumisen tuloksena syntyy yleensä neljä tasavahvaa sivuhaaraa. Kärkihaarat melko tylppiä, eri suuntiin harittavia, muodostavat tiheän, puolipallomaisen latvuksen. Väri vaalean kellanharmaa tai -vihreä, päärankojen tyvet eivät yleensä mustuneet.

Itiöemä

Kotelomaljat eivät harvinaisia, mutta pieniä ja huomaamattomia. Itiölava ruskea.

Itiöt

Itiöt yksisoluiset, värittömät.

Leväosakas

Viherlevä (Trebouxia).

Elinympäristö

Maajäkälä, erityisesti kuivissa ja karuissa, avoimissa kangasmetsissä, tunturikankailla ja kalliometsissä. Runsastuu metsien ikääntyessä.

Ensisijainen
Toissijaiset
?

Kasvualusta

Kivennäismaalla ja kangasturpeella, myös lahokannoilla ja maapuilla.

Lisätiedot

Poronjäkälät ovat porojen ravintoa talvella. Jäkäliköt kuitenkin uudistuvat hitaasti ja ovat herkkiä ylilaidunnuksesta aiheutuvalle kulumiselle: voimakkaan laidunnuksen jälkeen kestää noin 30 vuotta, ennen kuin jäkäläpeite palautuu entiselleen. Monilla Lapin alueilla talvinen porokanta on ylittänyt jäkäläkankaiden luontaisen kantokyvyn, ja jäkälää on mm. täytynyt kerätä myös poronhoitoalueen eteläpuolelta. Palleronporojäkälää kerätään myös koristetarkoituksiin (mm. hautaseppeleet ja pienoismalliteollisuus) erityisesti Oulun läänissä. Tällä on taloudellista merkitystä etenkin Hailuodossa ja Oulujärven ympäristössä. Harjumetsät, kalliot.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: Luonnonvaraiset lääkekasvit - Jäkälät CC BY 4.0