Talvisoukkokääriäinen Epinotia crenana

Yleiskuvaus

Siipiväli 13–16 mm. Pää valkeahko – okrankellertävä, keskiruumis mustanharmaa – ruskeanharmaa, takaruumis vaaleamman tai tummemman harmaa – harmaanruskea.

Koiraan etusiipien kostaalitaite ulottuu miltei 1/3 kohdalle. Etusiivet melko kapeat, ulkoreuna kovera kärjen takaa. Hyvin vaihteleva väreiltään ja kuvioinniltaan. Pohjaväri valkea, diffuusisti okrariipusteinen, joskus takareuna harmaapeitteinen. Etupuolen 2/3 vahvasti ruskeanmustapeitteinen, paitsi kostaalihakastäplien väleistä, tämän alueen takareuna mutkainen ja terävärajainen. Siiven keskiosasta kärkialueelle kulkee epäselvä, mutkainen, musta supramediaalinen juova, joskus katkennut. Takareunassa joskus musta, kolmikulmainen pretornaalilaikku. Ripset harmaat, okransekaiset, takakulmassa vaaleammat. Siiven takapuolen 1/3 useimmiten valkea, mutta voi olla myös ruosteenruskea, mustahko tai ± siniharmaa, viimeksimainitussa tapauksessa keskikohdassa valkea laikku. Takasiivet harmaanruskeat, ulkoreunasta tummemmat; ripset harmahtavanvalkeat, niissä tumma jakoviiru.

Toukka harmaanvalkea – kalpeanvihreä; nystyrät ruumiin väriset, huomaamattomat. Pää kellertävänruskea, heikosti tummempikuvioinen, pistesilmien alue mustahko; niskakilpi kellertävänruskea, takaa ja sivuilta tummempi; peräkilpi ruskehtavanvihreä; peräkampa olemassa.

Kotelo 7,0–8,0 mm, samean punertavanruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno, rypyt hienot, olemassa vain paikoin. Otsa ilman ulokkeita, se on sivulta katsottuna pyöristynyt. Etu- ja keskijalat rajakkain keskilonkkien kanssa suunnilleen saman verran. Keskijalat ja leukarihmat hyvin lyhyelti rajakkain. Jaokkeessa A10 4–6 suurta piikkiä. Peräkoukkuja 2 paria, perianaalikoukkuja 1 pari. Kremasterin vatsapuolella hammasrakenteita, myös sivulta katsottuna kohouma.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan uncus hupullinen, teräväkärkinen, kärjessä matala lovi; sociukset hyvin leveät, suipot; gnathos vahvasti surkastunut. Sivulämssässä erillinen cucullus, jonka alakulma pidentynyt, liitoskohta sacculuksen kanssa muodostaa leveän syvänemän muodostaen kapean kaulan; sacculus leveä, kulmikas, siinä ryhmä vahvoja piikkejä. Aedeaguksessa n. 25 kornuuttia.

Naaraan ostium kapea, pikkipiikkien peittämä. Corpus bursaessa suuret, käyrät, sisäreunasta hampaalliset signumit.

Elinkierto

Lentää elokuun puolivälistä toukokuun puoliväliin; aikuinen talvehtii.

Toukka touko–heinäkuussa.

Elintavat

Lentää päivällä; on hätyytettävissä puiden rungoilta syksyllä.

Toukka elää pajuilla (Salix), taitetun lehden sisällä tai pistiäisten äkämissä lehdissä ja lehtiruodissa.

Koteloituu koppaan toukan suojapaikkaan tai kudotun lehden sisään.

Elinympäristö

Rämeillä, kosteissa metsissä, rannoilla, soiden reunamilla, tunturipajukoissa.

Ensisijainen
  • Sr – rämeet
?

Viitteet

Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.

van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.

Heinrich, C. 1923. Revision of the North American moths of the subfamily Eucosminae of the family Olethreutidae. Bulletin of United States National Museum 123: 1–298, [1–59].

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Opler, P. A. 1971. Biological and systematic considerations on the "emarginana group" of the genus Epinotia (Tortricidae). Journal of the Lepidopterists' Society 25(2): 115–123.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.

Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0