Haapasoukkokääriäinen – Epinotia cinereana

Siipiväli 14–18 mm. Pää, huulirihmat ja keskiruumis valkeahkot, tummanharmaapeitteiset; takaruumis vaaleanruskea.

Koiraan etusiipien tyvellä vahva kostaalitaite. Etusiivet harmaanvalkeat, tuoreilla yksilöillä kellertävänsävyiset, niissä runsaasti mustahkoja täpliä ja juovia antaen harmaan vaikutelman. Tummilla yksilöillä hiukan sinertävää sävyä. Tyvisarakkeen ulko-osa tummempi tai musta, sen reuna suorakulmainen, tyvi ja etureuna vaaleammat. Ulkoreunan lähellä heikosti erottuva siipipeili, jossa suuria, harmaita täpliä. Etureuna väljästi tummanharmaatäpläinen, siiven kärjessä pyöreä, musta täplä. Ripset mustahkonharmaat. Vaalea pohjaväri muodostaa usein leveän, epäsäännöllisen pitkittäisjuovan pitkin takareunaa siiven tyveltä takakulmaan. Takasiivet harmaanruskeat, tyvestä vaaleammat, samoin ripset.

Toukka vaalean kellertävänvihreä, selkäjuova tummanvihreä, epäsäännöllinen; nystyrät näkymättömät, karvat hyvin hienot. Pää kastanjanruskea, silmätäplät ja suuosat tummemmat; niskakilpi häipyvästi ruskeasävyinen; peräkilpi tuskin erotettavissa. Jaokkeessa A2 kolme SV-sukasta; peräkilven D1-sukaset lyhyet. Vatsajaloissa 40 hakasta, peräjaloissa 30.

Kotelo vaaleanruskea.

Muistuttaa paljon pajusoukkokääriäisen (E. nisella) harmahtavia muotoja, on erotettavissa genitaaleista.

Koiraan sivulämssä hiukan kapeampi kuin pajusoukkokääriäisellä. Aedeaguksessa n. 13–20 kornuuttia. 8. tergiitti selvästi kapeampi keskeltä kuin pajusoukkokääriäisellä, sen etuosan sivu-ulokkeet leveämmät ja käyremmät. 8. sterniitin keskilinjan "runko" paljon kapeampi kuin pajusoukkokääriäisellä.

Naaraan sterigma liereä, sen sivureunat vahvasti kitinisoituneet ja kolmiomaiset ulokkeet suuret. Signumit paljon suuremmat kuin pajusoukkokääriäisellä, n. 2,75 % corpus bursaen pinta-alasta.

Lentää heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun.

Toukka touko–kesäkuussa.

Lepää päivällä haapojen rungolla. Lentää iltahämärissä; tulee yöllä valolle.

Toukka elää haavalla (Populus tremula), yhteenkudottujen lehtien välissä syöden tylppysolukkoa.

Koteloituu toukan suojapaikkaan.

Lehtimetsissä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Svenska fjärilar

Barrett, C. G. 1907. The Lepidoptera of the British Islands. Vol. XI. Heterocera, Tortricina. L. Reeve & Co., London. lxxv, 293, [470–504] s.

Bentinck, G. A. & Diakonoff, A. 1968. De Nederlandse Bladrollers (Tortricidae). Monografieën van de Nederlandsche Entomologische Vereeniging 3. 201, [99] s.

Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.

Mutanen, M. et al. 2012. Epinotia cinereana (Haworth, 1811) bona sp., a Holarctic tortricid distinct from E. nisella (Clerck, 1759) (Lepidoptera: Tortricidae: Eucosmini) as evidenced by DNA barcodes, morphology and life history. Zootaxa 3318: 1–25.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.