Norkkosoukkokääriäinen – Epinotia demarniana

Siipiväli 13–17 mm. Pää ja huulirihmat ruskehtavanvalkeat; keskiruumis ruskeanharmaa, siipikansien kärjet valkeat; takaruumis harmaanruskehtava.

Koiraan etusiipien kostaalitaite ulottuu 1/3 kohdalle. Etusiivet kapeat, ulkoreuna kovera kärjen takana; pohjaväri valkeahko; etureunassa tummia hakastäpliä ja juovia. Tyvisarake ruskehtavanharmaa, hiukan valkeahkonsekainen, mustanruskeariipusteinen; sen ulkoreuna tavallisesti taittunut tylpästi ulospäin. Keskisarakkeen sisäpuolisko takareunassa leveä, etureunassa kapeampi ja enemmän tai vähemmän harmaansinikehnäinen. Keskivyö ruskea, hiukan ruosteenruskean sävyinen, joskus kellertävänvalkean katkaisema n. 1/3 takareunasta. Siipipeili valkea, suuri ja pyöreä; keskivyöstä lähellä takakulmaa työntyy tumma hammas siipipeiliin. Ulkosarakkeessa harmaita ja ruosteenruskeita, viistoja juovia; nämä lähtevät kostaalihakastäplistä, joiden välit valkeahkot, hienosti ruskean jakamat. Siiven kärjessä ruosteenvärinen täplä. Ripset harmaanruskeat, tyvestä vaaleammat, niissä musta tyviviiru; hiukan kärjen takana valkea viiva. Takasiivet harmaanruskeat; ripset hiukan vaaleammat, niissä hieno, harmaanruskea jakoviiru.

Toukka n. 7 mm, harmahtavanruskea; nystyrät ruskeat. Pää ruskea; niskakilpi vaaleanruskea, takaa tummareunainen; peräkilpi vaaleanruskea; rintajalat ruskeat.

Kotelo 5 mm, solakka, hunajankeltainen, takaruumis ruskehtava, vähemmän kiiltävä; jaokkeiden välit tummemmat. Takaruumiin jaokkeiden selkäpuolella 2 riviä piikkejä, molempien rivien piikit lähes samankokoiset. Kahdessa takimmaisessa jaokkeessa vain yksi hammasrivi, takimmaisen hampaat suuremmat ja harvemmassa. Peräpää tylppä, sen sivuilla ja selkäpuolella 4 paria suurehkoja, tummanruskeita kyhmyjä, jotka ovat suuntautuneet sivuille.

Koiraan genitaalit muistuttavat kermasoukkokääriäisen (E. bilunana) omia, mutta sociukset paksummat, sisäreuna ja tyvi paksuuntuneet. Sivulämssä vähemmän kaventunut pitkänomaisemman kärjen alapuolelta; sacculus pyöreä, siinä kimppu vahvoja piikkejä. Anelluksessa kaksi pystysuoraa liuskaa gnathoksen tyven lähellä.

Naaraan lamella postvaginalis korkeampi, sen sivuilla liuskat; ostiumin reuna hiukan paksumpi.

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka syys–toukokuussa; talvehtii keskenkasvuisena.

Lentää illalla; tulee yöllä hyvin valolle.

Toukka elää koivulla (Betula), hedenorkoissa. Talvehtii norkossa.

Koteloituu koppaan lehtikarikkeeseen maahan.

Lehti- ja sekametsissä, metsänreunoilla, rannoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bentinck, G. A. & Diakonoff, A. 1968. De Nederlandse Bladrollers (Tortricidae). Monografieën van de Nederlandsche Entomologische Vereeniging 3. 201, [99] s.

Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.

van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.

Grabe, A. 1936. Die europäischen Kleinschmetterlingsraupen der Birke und Erle. Entomologisches Jahrbuch (Hrsg. O. Krancher). Kalender für alle Insekten-Sammler 1936: 73–80.

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.

Schultz, V. G. M. 1953. Neue Beiträge zur Schmetterlingskunde. Nr. 30. Über einige weitere Schmetterlingsarten, deren Raupen in oder an Birkenkätzchen leben. Natur und Heimat 13: 90–98.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.