Raitasoukkokääriäinen – Epinotia caprana

Siipiväli 15–20 mm. Pää ja keskiruumis etusiipien pohjan väriset, takaruumis kellertävänharmaa.

Koiraan etusiipien kostaalitaite ulottuu n. 2/3 kohdalle. Hyvin muunteleva; jotkut värimuodot muistuttavat vaihtelevasoukkokääriäisen (E. solandriana) muotoja. Etusiipien pohjaväri vaalean kellanharmaa, kellanruskea, punaruskea tai harmaanruskea. Tummemmat, ruskeat – mustanruskeat kuviot vaihtelevat paljon selvyydeltään, joskus ne ovat lähes häipyneet, jolloin etusiivet jokseenkin yksiväriset. Tyvisarake vaaleampi tai tummempi, sen ulkoreuna tavallisesti tumma, terävästi ulospäin taittunut. Keskisarakkeen takareunassa tummia, pieniä hakastäpliä. Keskivyö kapea, joskus hyvin kapea; se ei yleensä ulotu takakulmaan ja on usein epäselvä. Etureunassa heikkoja hakastäpliä tyvisarakkeesta ulospäin. Joskus siiven tyveltä ulkoreunaan kulkee kellertävänruskea, leveä pitkittäisjuova, joka on leveimmillään ulkoreunassa. Muodolla f. melaleucana (Duponchel, 1835) koko etupuolisko punaruskea – mustanruskea, takapuolisko ulkoreunaan asti kellertävänvalkea. Takasiivet vaalean kermanruskeat; ripset vaaleammat, ilman selvää jakoviirua.

Toukka kermanvalkeahko – kellertävänruskea, selkä tummempi tai harmahtava; nystyrät vaaleammat, epäselvät. Pää kellertävänruskea – vaaleanruskea, tummanruskeakuvioinen; niskakilpi kellertävänruskea – vaaleanruskea, ruskeakuvioinen, edestä valkeahkoreunainen; peräkilpi valkeahkonkeltainen, ruskeakuvioinen; peräkilpi olemassa; rintajalat tummanruskeat tai mustat. Nuori toukka vaalean sinertävänvihreä; nystyrät selvät, mustat; pää ja niskakilpi mustat.

Kotelo 9–11 mm, himmeän vaaleanruskea, siipiaiheet vaaleammat. Otsassa yksikärkinen, tylppä uloke. Peräsukaset (3 paria) ja perianaalisukaset (1 pari) melko pienet, koukkumaiset. Kremaster vatsapuolelta ryppyisempi kuin leppäsoukkokääriäisellä (E. sordidana).

Yksivärisemmät värimuodot muistuttavat vaihtelevasoukkokääriäisen samanlaisia muotoja, mutta takasiivet ovat vaaleammat.

Koiraan genitaalit muistuttavat sysisoukkokääriäisen (E. maculana) omia, mutta uncus hiukan pitempi; sociukset kolmiomaiset; sacculus kaareva, piikkinen alue leveimmillään sen yläosassa; sivulämssän sisenemä hyvin matala; cuculluksen kärkiosa kaarevampi.

Naaraan lamella postvaginalis lähes nelikulmainen, yläkulmat hiukan ulkonevat, alakulmat pyöristyneet.

Lentää heinä–elokuussa.

Toukka touko–kesäkuussa.

Lentää illalla; tulee hyvin valolle.

Toukka elää pajuilla (Salix) ja suomyrtillä (Myrica gale), yhteenkudottujen lehtien välissä.

Koteloituu kudokseen lehtikarikkeeseen tai koppaan maahan.

Kosteapohjaisissa pensaikoissa, kosteikoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bentinck, G. A. & Diakonoff, A. 1968. De Nederlandse Bladrollers (Tortricidae). Monografieën van de Nederlandsche Entomologische Vereeniging 3. 201, [99] s.

Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.

van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1983. Zur Puppenmorphologie und -taxonomie der dendrophilen Arten aus der Tribus Eucosmini (Lepidoptera, Tortricidae). Věstník Československé Společnosti zoologické 47(3): 184–208.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.