Vaihtelevasoukkokääriäinen – Epinotia solandriana

Siipiväli 17–22 mm. Pää ja keskiruumis etusiipien pohjan väriset, takaruumis harmaa.

Koiraan etusiipien kostaalitaite ulottuu 1/3 kohdalle. Etusiipien etureuna kaareva; ulkoreuna jonkin verran viisto. Vaihteleva väreiltään ja kuvioiltaan. Tyyppimuodon (ei yleisin) etusiivet valkeahkonruskeat tai valkeahkonharmaat; takareunassa suuri, pitkänomainen, tummanruskea laikku, joka alkaa jonkin matkaa siiven tyvestä ja ulottuu takakulmaan. Muilla muodoilla pohjaväri vaihtelee: kellanruskea, punaruskea, tummanruskea, harmaanruskea tai vihertävänharmaa. Hiukan keskikohdan ulkopuolella suuri, kolmikulmainen dorsaalilaikku, joka voi olla valkea (jolloin pohjaväri useimmiten kellanruskea), harmahtava, kellertävä tai suunnilleen pohjan värinen, mutta hiukan vaaleampi ja usein tummariipusteinen. Laikku on etureunastaan melko teräväkärkinen; joskus se jatkuu melko kapeana vyönä etureunaan; sen sisäreuna viistompi kuin pilkkasoukkokääriäisellä (E. brunnichana). Tyvisarake usein tummareunainen, selvimmin takareunassa, ja siinä tapauksessa ulospäin taittunut. Keskivyö tavallisesti selvä, ruskea – mustanruskea, etu- ja takareunassa hyvin kapea. Ulkoreunan keskellä tavallisesti tummahko, kapea laikku. Ripset tummanruskeat tai tummanharmaat, takakulmassa jonkin verran vaaleammat, usein myös ulkoreunan keskellä, niissä tyven lähellä hieno, tumman jakoviiru ja heikompi keskellä. Takasiivet vaaleanharmaat – harmaat, kärjestä hiukan tummemmat; ripset kermanvalkeat, niissä harmaat jakoviirut tyven ja kärjen lähellä.

Toukka sameanharmaa – vihertävänharmaa; nystyrät harmaat tai tummanharmaat, kiiltävät, kohtalaisen suuret. Pää kellertävänruskea, vaihtelevasti tummanruskeakuvioinen, pistesilmien alue ja takakulmat mustahkot; niskakilpi vaalean kellertävänruskea – tummanruskea, sivuilta ja takaa yleensä tummempi, keskisauma valkeahko; peräkilpi vaalean kellertävänruskea, huomaamaton; peräkampa heikosti kehittynyt ja pieni, tai puuttuu; rintajalat tummanruskeat tai mustat.

Kotelo 9,0–9,5 mm, punaruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno – kohtalaisen karkea. Otsa leveä, siinä heikot sivureunukset dorsaalisesti, sen yksikärkinen uloke melko tylppä. Keskijalat ja leukarihmat rajakkain. Jaokkeen A2 tyvirivin piikit suuret ja terävät. Kremasterissa 2–3 kaudaalisukasta; siinä ei kahta liuskaa selkäpuolella, se on sivulta melko pyöristynyt; sen vatsapuolella hampaita. 

Muodot, joilla on poikkivöitä tai valkea, kolmiomainen dorsaalilaikku muistuttavat pilkkasoukkokääriäisen (E. brunnichana) vastaavanlaisia muotoja, mutta dorsaalilaikku on kolmikulmainen, ei lähes nelikulmainen.

Koiraan genitaalit muistuttavat leppäsoukkokääriäisen (E. sordidana) omia, mutta sociukset lyhyen kolmikulmaiset; gnathos halkinainen; sivulämssän 1/3 kohdalla leveä sisenemä; cucullus hiukan leventynyt läheltä pyöreää kärkeä; sacculus pyöristynyt, sen alareuna lähes suora.

Naaraan lamella postvaginalis pyöreä, sen sivu- ja etureuna hiukan paksuuntuneet.

Lentää heinä–syyskuussa.

Muna talvehtii.

Toukka touko–kesäkuussa.

Lentää iltahämärissä; tulee yöllä valolle, joskus syötille.

Toukka elää mm. koivulla (Betula), raidalla (Salix caprea) ja pähkinäpensaalla (Corylus avellana), pitkittäisessä lehtikäärössä.

Koteloituu silkistä ja maapartikkeleista valmistettuun koppaan maahan.

Valoisissa metsissä, pensaikoissa, metsiköissä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bentinck, G. A. & Diakonoff, A. 1968. De Nederlandse Bladrollers (Tortricidae). Monografieën van de Nederlandsche Entomologische Vereeniging 3. 201, [99] s.

Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.

van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Kuznetsov, V. I. 1988. Leaf-rollers (Lepidoptera: Tortricidae) of the southern part of the Soviet Far East and their seasonal cycles. Teoksessa: Kryzhanovskii, O. L. (toim.): Lepidopterous fauna of the USSR and adjacent countries. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 57–249.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.