Leppäsoukkokääriäinen – Epinotia sordidana

Siipiväli 19–24 mm. Pää ja keskiruumis etusiipien tyven väriset, takaruumis kellanruskea.

Koiraan etusiipien kostaalitaite ulottuu 1/3 kohdalle. Etusiipien ulkoreuna viistompi kuin raitasoukkokääriäisellä (E. caprana). Pohjaväri vaalean okranruskea – harmahtavanruskea, ± tummanruskeariipusteinen. Kuviot epäselvät, heikosti kehittyneet, tummanruskeat. Tyvisarakkeen ulkoreuna tumma takareunassa, viisto keskikohtaan asti. Keskivyö kapea ja häipyvä etu- ja takareunassa, keskeltä laajentunut muodostaen diffuusin laikun. Pretornaalilaikku lähes kolmikulmainen, verrattain selvä. Ulkosarakeen etureunassa joitakin ± korostuneita tummia hakastäpliä. Tornaali- ja subterminaalivyöt näkyvät muutamana ruskehtavana poikkiviivana. Ripset vaaleanokranruskeat, niissä diffuusi, harmaa jakoviiru. Takasiivet vaaleahkon okranharmaat, kärjestä hiukan tummemmat; ripset okranvalkeat, niissä heikko, ruskehtavanharmaa jakoviiru.

Toukka kiiltävän valkeahkonkeltainen – harmahtavanvalkea, selkä vaalean sinertävänharmaa; nystyrät tummanharmaat tai mustahkot, suuret ja selvät; hengitysaukkojen reunat ruskehtavanmustat. Pää ja niskakilpi tummanruskeat – mustat, niskakilvessä hieno, valkeahko keskisauma; peräkilpi ja peräkampa tummanruskeat tai mustat; rintajalat tummanruskeat tai mustat.

Kotelo 9–11 mm, tumman punertavanruskea, vatsapuolelta vaaleampi. Otsassa kaksihaarainen uloke. Peräsukaset (3 paria) ja perianaalisukaset (1 pari) harjasmaiset. Kremaster hiukan kupera, karkea, vatsapuolelta kohtalaisen ryppyinen.

Muistuttaa raitasoukkokääriäisen häipyväkuvioisia yksilöitä, mutta takasiivet ovat tummemmat, lähes yksivärisen okranharmaat.

Koiraan sociukset pidentyneet, tyvestä vahvasti kolmikulmaiset; gnathos jakautunut. Sivulämssä hyvin kapea, lähes tasalevyinen; sacculus pyöristynyt, sen ulkopuolella lämssän alareunassa 1/3 kohdalla hyvin loiva sisenemä.

Naaraan ostium leveä, pyöreä; lamella postvaginalis kuin pysty kaulus; lamella antevaginalis pieni reunama.

Lentää elokuun alkupuolelta lokakuun alkuun.

Toukka touko–heinäkuussa.

Lentää iltahämärissä puiden ympärillä; tulee myöhemmin valolle.

Toukka elää tervalepällä (Alnus glutinosa), lehtikäärössä.

Koteloituu vahvaan, ruskeaan, silkkiseen koppaan maahan.

Rannoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bentinck, G. A. & Diakonoff, A. 1968. De Nederlandse Bladrollers (Tortricidae). Monografieën van de Nederlandsche Entomologische Vereeniging 3. 201, [99] s.

Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.

van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1983. Zur Puppenmorphologie und -taxonomie der dendrophilen Arten aus der Tribus Eucosmini (Lepidoptera, Tortricidae). Věstník Československé Společnosti zoologické 47(3): 184–208.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.