Suosoukkokääriäinen – Epinotia indecorana

Siipiväli 15–20 mm. Pää ja keskiruumis samean harmaanruskeat, takaruumis vaaleamman harmaanruskea.

Koiraan etusiipien kostaalitaite ei ulotu aivan keskikohtaan. Etusiivet harmaanruskeat – kastanjanruskeat, tyvestä hiukan harmaammat, ulkopuoliskossa ruosteenvärisiä suomuja. Keskivyö hiukan pohjaa ruskeampi ja heikosti tummempi, alkaa etureunan keskikohdasta ja päättyy takakulman sisäpuolelle; sen sisäpuolella pohjavärissä epäsäännöllisisä, tummanruskeita vinojuovia. Takareunan keskellä suuri, valkeahkonharmaa, tummilla yksilöillä himmeän lyijynharmaa, harvoin valkea dorsaalilaikku, puolisuunnikasmainen, tyvipuolelta korkeampi kuin ulkopuolelta, tyvi- ja ulkopuolelta terävärajaiset, etureuna vähemmän, yhtyy kahteen hyvin diffuusiin, lyijynharmaaseen poikkijuovaan, jotka alkavat etureunasta; sen sisällä joitakin epäsäännöllisiä, hienoja, harmaita juovia. Siipipeili samaa väriä tai hiukan tummempi kuin dorsaalilaikku ja melko samankokoinen, pyöreähkö, ruskean, joskus ruosteenvärisen, leveän juovan halkoma. Ulkosarakkeen etureunassa neljä paria ± vaaleita, lyijynharmaita hakastäpliä, joista lähtevät epäsäännölliset lyijyjuovat siipipeiliin. Ripset tumman ruskeanharmaat, niissä hieno, musta jakoviiru tyven lähellä ja usein vielä hienompi ulompana, takakulmassa vaaleammat – valkeat, ja kärjen takana usein epäselvä, vaaleampi viiva. Takasiivet harmaanruskehtavat, joskus tyvestä hiukan vaaleammat; ripset vaaleanharmaat, niissä tummanruskehtava jakoviiru.

Toukka tummanvihreä; nystyrät, pää, niska- ja peräkilpi sekä rintajalat tummat.

Muistuttaa kolmiosoukkokääriäistä (E. trigonella), mutta on keskimäärin pienempi; etusiipien tummissa osissa vähemmän ruosteenpunaisia suomuja; dorsaalilaikku ja siipipeili harmaat, niissä ruosteenpunaisia suomuja, näyttävät jatkuvan lyijynkiiltoisina juovina etureunaan.

Koiraan sivulämssä kapeampi kuin kolmiosoukkokääriäisellä, sen alareunan sisenemä keskikohdan sisäpuolella syvempi. Aedeaguksessa 11–17 kornuuttia.

Lentää elo–syyskuussa.

Toukka kesä–heinäkuussa.

Lentää päivälläkin; tulee yöllä harvoin valolle.

Toukka elää vaivaiskoivulla (Betula nana) ja hieskoivulla (B. pubescens), yhteenkudottujen lehtien välissä.

Koteloituu koppaan maahan tai ravintokasville.

Rämeillä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Svenska fjärilar

Karsholt, O. et al. 2015. Lepidoptera (Moths and butterflies). Teoksessa: Böcher, J. et al. (toim.): The Greenland Entomofauna. An Identification Manual of Insects, Spiders and their Allies. Fauna Entomologica Scandinavica v. 44: 302–352. E. J. Brill. Leiden.

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Kuznetsov, V. I. 1987. Family Tortricidae — Tortricid moths. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 1. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 279–956.

Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.

Wocke, M. F. 1862. Reise nach Finmarken von Dr. Staudinger und Dr. Wocke. II. Microlepidoptera. Entomologische Zeitung 23: 30–78, 233–257. Stettin.