Pursukirjokääriäinen – Argyroploce lediana
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 12–14 mm. Pää ja keskiruumis kastanjanruskeat, vaaleamman- ja tummemmansekaiset; takaruumis tummanharmaa.
Etusiipien pohjaväri valkoinen, roosansävyinen; kuviot laajat, oranssinruskeat, vahvasti mustamarmoroidut. Tyvisarake valkomarmoroitu, siniharmaakehnäinen, sen ulkoreuna hiukan takaviisto, kulmikkaan pyöreähkö. Keskisarakkeen sisäosassa keskellä usein siniharmaa varjo ja epäsäännöllisiä riipusteita. Keskivyö levenee vahvasti taaksepäin, sen sisäreuna keskeltä kovera, samoin ulkoreuna keskikohdan etupuolelta. Ulkosarakkeessa siiven kärkitäplä, subterminaalivyö ja korkea pretornaalilaikku lähes yhtyneet, niiden välissä hienoja, hopeisia juovia, varsinkin takakulman lähellä ja keskivyön keskikohdan takapuolella; ulkosarakkeen etureunassa kaksi valkeaa hakastäpläparia. Keskivyön ja siiven kärjen väliselle alueelle etureunassa muodostuu valkea, roosansävyinen, nelikulmainen laikku. Ripset tummanharmaat, kärjen takana ja takakulmassa roosanvalkeat täplät, niissä musta tyviviiru. Takasiivet tumman ruskehtavanharmaat; ripset kellertävänvalkeat, takakulmassa harmaat, niissä tumma jakoviiru.
Toukka ruskeanpunainen; pää musta; niskakilpi ruskea, takaa mustareunainen; peräkilpi ruskea.
Kotelo solakka, 7,5–9,1 mm, punertavan mustanruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno, rypyt heikot. Siipisuonet erottuvat. Imukärsä ylittää etureidet. Perianaalisukaset eivät erotettavissa. A10:n selkäpuoli ilman piikkejä. Kremaster lyhyt ja leveä, sen liuskat lyhyet ja tylpät.
Mikroskooppiset tuntomerkit
Koiraan uncus nuijamainen; sociukset melko lyhyet. Sivulämssä kapea, kaartuu keskeltä ylöspäin; sacculuksen keskivaiheilla kimppu piikkejä ja sen kärjessä kaareva piikkirivi.
Naaraan anaalipapillit jäykät ja suipot. Lamella antevaginalis käännetyn puolisuunnikkaan muotoinen, sen pinta karkeapiikkinen, sen keskellä halkio takareunasta keskikohdan etupuolelle asti, paksuuntuneet sivureunat kaksinkertaisen V:n muotoiset; colliculum melko pitkä, putkimainen. Signum puuttuu.
Elinkierto
Lentää kesä–heinäkuussa.
Toukka elo–toukokuussa; talvehtii keskenkasvuisena.
Elintavat
Lentää päivällä.
Toukka elää suopursulla (Rhododendron tomentosum); ennen talvehtimista kaivautuu nuoreen versoon, jossa voi esiintyä turpoamista; keväällä yhteenkudottujen kärkilehtien välissä, myös kukinnoissa.
Koteloituu toukan suojapaikkaan tai varren sisään.
Elinympäristö
Rämeillä.
- Sr – rämeet
Viitteet
Bentinck, G. A. & Diakonoff, A. 1968. De Nederlandse Bladrollers (Tortricidae). Monografieën van de Nederlandsche Entomologische Vereeniging 3. 201, [99] s.
Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.
Kuznetsov, V. I. 1988. Leaf-rollers (Lepidoptera: Tortricidae) of the southern part of the Soviet Far East and their seasonal cycles. Teoksessa: Kryzhanovskii, O. L. (toim.): Lepidopterous fauna of the USSR and adjacent countries. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 57–249.
Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.
Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.
Schütze, K. T. 1931. Die Biologie der Kleinschmetterlinge unter besonderer Berücksichtigung ihrer Nährpflanzen und Erscheinungszeiten. Handbuch der Microlepidopteren – Raupenkalender – geordnet nach der illustrierten deutschen Flora von H. Wagner. Verlag des Internationalen Entomologischen Vereins e. V., Frankfurt am Main. 235 s.
Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.