Kangaskirjokääriäinen – Argyroploce concretana
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli 13–16 mm. Pää, keskiruumis ja takaruumis ruskeanharmaat.
Etusiivet ruskehtavankeltaiset; tyvipuolisko tiheään valkeahkojen ja katkeilevien ja mutkaisten, tummanruskeiden poikkijuovien peittämä. Siiven tyvellä tummanruskeat poikkijuovat ovat usein hiukan vahvemmat, niin että siipi näyttää tästä kohtaa tummemmalta muodostaen epäselvän tyvisarakkeen. Keskivyö tummanruskea, kapea, muodostaa keskellä pienen mutkan ulospäin. Keskivyön ulkopuolella etureunassa neljä tummanruskeaa, valkeahkon kapealti reunustamaa hakastäplää ja samanlainen kärkitäplä. Kärkeä edeltävästä hakastäplästä lähtee kapea, tumma juova kärjen taakse ulkoreunaan; sitä edeltävästä subterminaalivyö, joka ulottuu ulkoreunaan takakulman etupuolelle; sen sisäpuolella korkea, ruskea pretornaalilaikku. Ulkosarakkeen kuvioiden väliin jäävä alue osittain lyijynkiiltoinen. Ulkoreunajuova tumma. Ripset tummanharmaat, kärjen takana ja takakulmassa valkeahkonharmaata. Takasiivet ruskeanharmaat; ripset valkeahkot, niissä leveä, harmaa jakoviiru.
Toukka kuvaamaton.
Mikroskooppiset tuntomerkit
Koiraan uncus lyhyt ja leveä, lanttokärkinen, sen tyven molemmilla puolilla pitkiä sukasia. Sivulämssä pitkä; sacculuksen kärjessä loiva ulkonema, jossa vahvoja piikkejä; sacculuksen alareunassa kampamainen piikkimäisten sukasten ryhmä. Aedeagus pitkä ja kapea.
Naaraan sterigma suuri; antrum suppilomainen. Ductus bursae pitkä, takapäästään hyvin kitinisoitunut. Corpus bursae pyöreä, siinä ei signumia.
Elinkierto
Lentää toukokuun lopulta heinäkuun loppupuolelle.
Kehitysvaiheet huonosti tunnetut.
Elintavat
Lentää päivällä; istuu toisinaan männyn rungoilla.
Toukka elää variksenmarjalla (Empetrum nigrum), ulkomailla mahdollisesti koivulla (Betula) ja puolukoilla (Vaccinium).
Elinympäristö
Rämeillä, valoisissa mäntymetsissä, tunturien koivuvyöhykkeen yläosien kankailla ja soilla.
- Tk – tunturikankaat
- Sr – rämeet
- Ts – paljakan suot
Viitteet
Huemer, P. 1997. Ein verkannter Wickler der Fauna Österreichs: Olethreutes concretanus (Wocke, 1862) (= Phiaris stagnicolana Preissecker, 1914 syn.n.) (Lepidoptera: Tortricidae). Zeitschrift Arbeitsgemeinschaft Österreichischer Entomologen 49: 29–30.
Kaitila, J. 2005. Paahdeympäristön perhosista. Julk.: From, S. (toim.) Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774: 29–35.
Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.
Kovács, Z. & Kovács, S. 2002. First record of Thiodia caradjana Kennel, 1916 (Lepidoptera: Tortricidae) to the fauna of Europe; new records of Tortricidae to the fauna of Romania. Entomologica romanica 6: 45–52.
Krogerus, H. 1972. The invertebrate fauna of the Kilpisjärvi area, Finnish Lapland. 14. Lepidoptera. Acta Societas pro Fauna et Flora Fennica 80: 189–222.
Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.
Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.
Wocke, M. F. 1862. Reise nach Finmarken von Dr. Staudinger und Dr. Wocke. II. Microlepidoptera. Entomologische Zeitung 23(1–3): 30–78, (4–6): 233–257. Stettin.