Kalkkikirjokääriäinen – Argyroploce noricana

Siipiväli 15–17 mm. Pää ja keskiruumis tummanruskeat, takaruumis ruskeanharmaa.

Etusiivet pitkänomaiset, tasalevyiset; pohjaväri valkeahko. Tyvisarake mustahko, lyijynharmaakehnäinen, siinä yksittäisiä mustia, mutkaisia poikkijuovia sekä etureunassa epäselviä, vaaleita hakastäpliä; sen ulkoreuna terävä, keskellä hammas. Keskivyö mustanruskea, etureunassa kapea, ulottuu takareunassa takareunan keskikohdasta takakulmaan, jossa osittain lyijynharmaavarjoinen. Siiven kärki lähelle takakulmaa lyijynharmaa, laajenee harmaana varjona yhtyen enemmän tai vähemmän selvästi keskivyöhön; sen sisäpuolella uloimpaan etureunan hakastäplään ulottuva, tummanruskea, sisäpuolelta mustareunainen suuri laikku. Etureunassa keskivyön molemmlla puolilla tummia hakastäpliä ja niiden välissä hienoja riipusteita; myös takareunassa varsinkin keskisarakkeen valkeahkossa sisäosassa harmaita riipusteita. Ripset kiiltävän harmaat, heikosti täplikkäät, niissä musta tyviviiru, takakulmassa kapealti valkeahkot. Takasiivet harmaanruskeat; ripset ruskehtavat, niissä mustahkonruskea jakoviiru.

Toukka kuvaamaton.

Koiraan sacculuksen alareunassa suuri sisenemä; sitä seuraa suuri, kolmiomainen sacculuksen kärkiuloke, jonka kärjessä vahva hammas.

Naaraan antrum suuri, hyvin kitinisoitunut, monimutkainen. Corpus bursae pieni, pyöreä; siinä heikosti kitinisoitunut hattumainen signum.

Lentää kesäkuun lopulta heinäkuun loppupuolelle.

Toukka heinä–syyskuussa.

Lentää auringonpaisteessa, mutta myös yöllä.

Toukka elää lapinvuokolla (Dryas octopetala), yhteenkudottujen lehtien välissä.

Koteloituu yhteenkudottujen lehtien väliin.

Tunturikankailla sekä tunturikallioilla, -louhikoissa ja -kivikoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Aarvik, L. et al. 1988. New and interesting records of Lepidoptera from Norway. Fauna norvegica (B) 35(2): 77–90.

Barca, E. 1922. Seltene norwegische Schmetterlinge. Entomologisk Tidskrift 43(1): 33–40.

von Heinemann, H. 1863. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 1. Heft 1. Die Wickler. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. 248, 39 s.

Huemer, P. 1988. Kleinschmetterlinge an Rosaceae unter besonderer Berücksichtigung ihrer Vertikalverbreitung (excl. Hepialidae, Cossidae, Zygaenidae, Psychidae und Sesiidae). Neue Entomologische Nachrichten 20: 1–376.

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Krogerus, H. 1972. The invertebrate fauna of the Kilpisjärvi area, Finnish Lapland. 14. Lepidoptera. Acta Societas pro Fauna et Flora Fennica 80: 189–222.

Kovács, Z. & Kovács, S. 2002. First record of Thiodia caradjana Kennel, 1916 (Lepidoptera: Tortricidae) to the fauna of Europe; new records of Tortricidae to the fauna of Romania. Entomologica romanica 6: 45–52.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.

Välimäki, P., Männistö, K. & Kaitila, J.-P. 2011. Katsaus Enontekiön uhanalaisiin tunturiperhoslajeihin ja tunturiperhosseurannan esiintymisaluehavaintoihin vuosina 2008–2011. Baptria 36(3): 70–90.