Huppukirjatäi Badonnelia titei

Yleiskuvaus

Huppukirjatäi (Badonnelia titei) esiintyy Suomessa vain sisätiloissa.

Huppukirjatäi on 1,1-1,3 mm pitkä. Lajin pää on sydämen muotoinen (vrt. tomutäit) ja takaruumis ovat pyöreä ja paksuhko (ei litteä). Väritys on vaalean läpikuultava, mutta pää ja varsinkin sen etuosa ja takaruumiin viimeinen jaoke ovat tummempia. Silmät ovat pienet. Lajilla ei ole pistesilmiä. Naarailla on noin 0,9 mm pitkät huppumaiset siivet, jotka peittävät takaruumiin. Koiraat ovat siivettömiä. Tuntosarvet ja taaimmainen jalkapari ovat pitkät. Reidet ovat ohuet (vrt. kirjatäit).

Huppukirjatäi on yleistynyt Suomessa 2000-luvulla. Laji suosii kosteita tiloja muiden kirjatäiden tavoin ja sitä voi löytää kirjoista ja paperiarkistoista, joissa se syö papereissa kasvavien homesienten itiöitä. Laji on eurooppalainen ja luonnonvaraisena sitä tavataan luolista.

Tunnistaminen

Huppukirjatäi on 1,1-1,3 mm pitkä. Lajin pää on sydämen muotoinen (vrt. tomutäit) ja takaruumis ovat pyöreä ja paksuhko (ei litteä). Väritys on vaalean läpikuultava, mutta pää ja varsinkin sen etuosa ja takaruumiin viimeinen jaoke ovat tummempia. Silmät ovat pienet. Lajilla ei ole pistesilmiä. Naarailla on noin 0,9 mm pitkät huppumaiset siivet, jotka peittävät takaruumiin. Koiraat ovat siivettömiä. Tuntosarvet ja taaimmainen jalkapari ovat pitkät. Reidet ovat ohuet (vrt. kirjatäit).

Huppukirjatäin voi sekoittaa kotitomutäihin (Dorypteryx domestica) ja kellaritomutäihin (Psyllipsocus ramburii), mutta huppukirjatäin pään muoto ja naaraiden huppumaiset siivet eroavat tomutäiden vastaavista.

Levinneisyys Suomessa

Huppukirjatäi on ilmoitettu Suomesta muutamia kertoja, mutta se saattaa olla luultua yleisempi. Laji on yleistynyt Suomessa 2000-luvulla.

Alkuperä ja yleislevinneisyys

Laji on eurooppalainen ja luonnonvaraisena sitä tavataan luolista.

Elinkierto

Kuten muillakin jäytiäisillä (Psocoptera) muodonmuutos on vähittäinen. Nuoruusvaiheet (toukat eli nymfit) ovat munasta kuoriuduttuaan aikuisen näköisiä, mutta pienempiä. Yksilön koko kasvaa useiden nahanluontien kautta kohti sukukypsää täysikokoista aikuista.

Elintavat

Huppukirjatäi käyttää ravintonaan ilmeisesti erityisesti kosteutta saaneiden papereiden homesienten itiöitä.

Elinympäristö

Huppukirjatäi esiintyy Suomessa vain sisätiloissa.

Ensisijainen
?

Viitteet

Chinery, M.1978. Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Svensson, B. W. & Hall, K. 2010. Nationalnyckeln till Sveriges flora ock fauna. Stövsländor. Psocoptera. ArtDatabanken, SLU, Uppsala.

Nimien alkuperä

Huppukirjatäi: Naraan siivet peittävät takaruumiin huppumaisesti.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Heidi Viljanen, museomestari, Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus)

CC BY 4.0