JäytiäisetPsocoptera

  • Yleiskuvaus
  • Media
  • Biologia
  • Taksonomia
  • Esiintyminen
  • Näytteet

Yleiskuvaus

Jäytiäiset (Psocoptera) ovat hyvin pieniä ja pehmeäruumiisia hyönteisiä, joita voi löytää metsistä ja puistoista esimerkiksi puiden rungoilta ja oksistosta.

Jäytiäisten pää on iso ja liikkuva. Siinä on suuret ja ulkonevat verkkosilmät, ja lentokykyisillä lajeilla kolme pistesilmää, kun taas lentokyvyttömiltä pistesilmät puuttuvat. Tuntosarvet ovat pitkät (13-jaokkeiset) ja rihmamaiset. Suukilven taaempi osa on suuri ja saattaa muodostaa noin kolmanneksen pään yläpuolesta. Suuosat ovat purevat, leuat ovat epäsymmetriset. Jäytiäisten keskiruumiin 1. jaokkeen (prothorax) etuselkä (pronotum) on pieni, kun taas keski- ja takaselät (meso- ja metanotum) ovat isot. Keskiruumiin koko vaihtelee lajin lentokyvyn mukaan: siivellisillä prothorax on surkastunut ja siivettömillä se on iso. Jäytiäisillä on tavallisesti kaksi paria siipiä, mutta ne voivat olla siivettömiä tai siivet ovat surkastuneet. Useimmat luonnonvaraisina elävät lajit ovat pitkäsiipisiä, kun taas sisätiloissa elävät ovat yleensä siivettömiä tai niiden siivet ovat surkastuneita. Siivellisyydessä on seksuaalidimorfismia (vain toinen sukupuoli siivellinen). Siivet ovat kalvomaiset, ne kiinnittyvät toisiinsa lennossa ja levossa, ja levossa ne ovat kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Siipisuonitus on yksinkertainen ja poikkisuonien osalta harva. Etusiiven etureunassa on puolisoikiomainen siipitäplä ja siivet ovat usein muutenkin kuviolliset tai täplikkäät. Jäytiäisten jalat ovat hoikat ja yksinkertaiset, kussakin nilkassa on kaksi kynttä. Useiden lajien koiralla on jalkojen takalonkissa nk. Pearmanin elin, jonka avulla ne pystyvät tuottamaan ääntä. Takaruumiissa jäytiäisillä on selkäpuolella periprokti ja parilliset sivuttaiset paraproktit, mutta peräsukasia ei ole.

Ruumis harvoin yli 6 mm, maailmalla 1-10 mm. 

Jäytiäisten sukulaisuussuhteet ovat olleet keskustelun alla. Viime aikoina jäytiäiset (Psocoptera) sekä väiveet ja täit (Phthiraptera) on luokiteltu samaan lahkoon Psocodea, sillä lahkot eivät näyttäisi muodostavan monofyleettisiä, yhdestä kantamuodosta peräisin olevia, ryhmiä.

Toukat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä (mikäli kyseessä laji, jonka aikuiselle yksilölle kehittyy siivet). Toukkavaiheiden välillä tapahtuu asteittaisia muutoksia kohti aikuisuutta: yksilön koko, verkkosilmät ja siivet (siivellisillä lajeilla) kehittyvät ja kasvavat nahanluontien myötä, ja tuntosarvien jaokkeiden määrä lisääntyy. 

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Hyönteiset, Insecta & alkuhyönteiset, Entognatha
Kuvaustekstin laatijat:

FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä

havaintoa?

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Psocoptera
Yleiskieliset nimet
  • jäytiäiset (suomi)
  • stövsländor (ruotsi)
  • Booklice (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.70230
Taksonominen taso
lahko
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Asiantuntijat
  • Heidi Viljanen
  • Pasi Sihvonen
DNA-viivakoodien lkm
0 (Psocoptera)
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Jäytiäiset
Yhteensä 72 lajia